Ajatus kesämatkasta Jäämerelle on lykkääntynyt vuodesta vuoteen. Tänä kesänä retki vihdoin toteutui, kun näytti siltä, että sääennusteet Järviseudulla ja Jäämeren rannalla muistuttivat paljolti toisiaan. Neljän hengen porukalla lähdettiin, veljekset vaimoineen, urakoimaan yli kahden tuhannen kilometrin taipaletta.
Nyt, kun matka on takanapäin, voin vakuuttaa, että elämys Norjan, Ruotsin ja Suomen raja-alueen vuoristosta on tuhansien kilometrien vaivannäön arvoinen. Se on jotakin, mitä ei voi kuvista päätellä, eikä sanoillakaan oikein kertoa. Jatkuvana ketjuna vastaan tulevat korkeat, suurelta osin lumihuippuiset vuoret ovat mykistävä elämys. Korkeimmat huiput yltävät miltei 2000 metriin. Niiden välissä luikertelevat hyväkuntoiset tiet ja solisevat vuoristopurot. Myös pohjoisen kaupungit ovat viehättäviä.
Matkailu lisää tietoa, avartaa ja antaa näkemyksiä. Yksi palanen omaan tietopankkiini tuli menomatkalla Suomen käsivarressa, Enontekiön Karesuvannossa. Aihe liittyi Suomen sotahistoriaan Tunturi-Lapissa. Viivyimme hetken Jämärässä, Lapin sodan näyttelyssä, Lätäsenon saksalaisella asemalla. Sadan neliömetrin näyttelyrakennus ja saksalaisten Sturmbock-Stellungin linnoitusalue on vaikuttava. Saksan 20. vuoristoarmeija linnoitti puolustusaseman käsivarren kapeimpaan kohtaan kesällä 1944.
Oppaan mukaan linnoitusta poikki koko käsivarren rakensivat venäläiset sotavangit ja puolalaiset, yhteensä 16 000 ihmistä.
Suomalaisjoukot olivat asemissa noin 8 kilometriä saksalaisista itään.
Museoalue asumattomalla seudulla oli yllätys.