Kansalaiset ovat huolissaan, ja aivan syystä, kestävätkö Suomen tiet yhä lisääntyvät raakapuun kuljetukset tehtaille. Jos metsäteollisuus tarvitsee tulevaisuudessa 10 miljoonaa kuutiometriä lisää raakapuuta, on se aikamoinen lisäys myös maantiekuljetuksiin. Valtiovalta onkin lisännyt panostuksia ylemmän asteisen tieverkon parantamiseksi, ennen kaikkea tehdasalueiden läheisyydessä. Tästä hyvänä esimerkkinä Äänekosken läheisyydessä tehtävät tiejärjestelyt.
Näistä ylemmänasteisten teiden parantamistoimista ei ole kuitenkaan juurikaan hyötyä, jos puutavara-autot eivät pääse hakemaan kuormiaan metsäautoteiden varsilta, niiden huonon kunnon vuoksi kuin korkeintaan talviaikaan. Metsäteollisuus tarvitsee kuitenkin raaka-ainetta tasaisesti ympäri vuoden.
Alueellamme metsäautotiet on rakennettu pääosin 1960 ja -70-luvuilla, jolloin autot olivat huomattavasti kevyempiä kuin nykyisin. Ne pystyivät ottamaan myös paljon vähemmän kuormaa kuin nykyiset puutavararekat. Ei siis ihme, jos metsäautotiet ovat menneet lähes liikennöimättömään kuntoon. Eivät toki kaikki. Ne tiet, joita on säännöllisesti kunnostettu ja kenties tehty peruskunnostus, ovat kyllä aivan ympäri vuoden ajettavia.
Nyt olisikin kyllä kiireen vilkkaa tiekuntien ryhdyttävä toimiin niiden teiden saattamiseksi asianmukaiseen kuntoon, jotka sitä edellyttävät. Näihin peruskunnostuksiin on saatavissa myös valtiolta varoja, ettei kaikkia tarvitse maanomistajien kustantaa.
Valtio tukee teiden kunnostamista siksikin, että tiet hyödyttävät myös muita kuin teiden varsilla maata omistavia. Tiellä voivat liikkua niin marjastajat kuin metsästäjät ja muuten vain luonnossa liikkuvat.
Ja kuinkahan kävisi, jos syttyisi vaikkapa metsäpalo ja tien huonon kunnon vuoksi paloautot eivät pääsisikään palopaikalle.
Lasse Heikkilä