Kun suomalainen metsänomistaja tekee puukauppaa, useimmiten kaupan kohteena on mänty-, kuusi- ja koivupuu. Toki nykyisin, kun ostajat ostavat myös energiapuuta, kauppaan kelpaa myös lähes kaikki mitä metsässä kasvaa.
Valitettavasti siinä menee usein myös sitä erikoispuuta sillä "halvalla" energiapuun hinnalla. Esimerkiksi hyvälaatuinen haapa olisi juuri sitä erikoispuuta, josta olisi mahdollista saada jopa moninkertainen hinta energiapuuhun verrattuna.
On aika erikoista, että Suomesta ei saada perinteisesti saunan lauteisiin käytettävää haapaa, vaan sitä tuodaan ulkomaita tuhansia kuutioita vuosittain. Samoin tervaleppää, jota käytetään sisustusmateriaalina, on lähes täysin tuontitavaraa. Luulisi Suomen metsistä löytyvän ne määrät jota täällä käytetään.
Mahtaneeko vika olla markkinoinnissa vai logistiikassa? Jokainen meistä ymmärtää, että yksittäisen metsänomistajan metsästä ei useinkaan löydy satoja motteja esimerkiksi haapaa tai tervaleppää, mutta keräämällä useamman metsänmyyjän kaupasta saattaisi tulla jopa yksi rekkakuorma niin sanottua erikoispuuta puutuoteteollisuuden käyttöön.
Tällaisessa toiminnassa tarvittaisiin mielestäni vain ne toimijat. Mikä taho olisikaan parempi kuin metsänomistajien oma organisaatio eli MHY.
Metsähoitoyhdistysten toimihenkilöillä on varmasti paras tuntemus alueensa metsänomistajiin ja heidän metsiinsä. He tietävät yleensä parhaiten missä päin aluetta on niitä erikoispuita. Tällainen toiminta "lihottaisi" samalla metsänomistajan rahapussia.