Lehtimäkeläinen Heikki Honkola on kirjoittanut vasta ilmestyneen kirjan Lehtimäen kirkosta ja sen papeista. Nyt hän antaa lukijoille tiivistetysti vinkkejä, mihin kaikkeen kannattaa kirkkovierailulla kiinnittää huomiota.
***
Oli aika, jolloin Lehtimäellä ei ollut teitä. Kulku pitkin kinttu- ja ratsupolkuja oli hidasta ja hankalaa. Mutta talvella helpotti, kun maa ja järvet jäätyivät ja reen jälki kovettui. Silloin oli hevosen kevyt vetää.
Ensimmäinen oikea tie Lehtimäellä kulki kirkon läheiseltä Mattisen kiveltä Sydänmaan kautta kohti Kurejokea. Se noudatti alkuosaltaan vanhaa ratsupolkua. Noin vuonna 1860 olivat tiet jo kaikkiin naapuripitäjiin paitsi Kuortaneelle.
Teiden kunnossa ei ollut kehumista. Ne olivat mutkaisia ja yhtä ylä- ja alamäkeä – laaksoja ei ollut vielä korotettu eikä kukkuloita alennettu.
Sellaisen matkan takana oli myös Lehtimäen kirkko.
Taitavat Rijfin veljekset
Mattisen mäki on korkealla, yli 190 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Kuivaa maata nämä rinteet olivat olleet jo jääkauden jälkeisen vedenpaisumuksen aikaan muun Pohjanmaan kylpiessä Itämeren aalloissa.
Kirkko rakennettiin pääosin vuosina 1798–1800 Jakob Rijfin laatimien piirustusten mukaisesti. Mukana työnjohdossa oli vahvasti myös Rijfin veli Carl.
Kirkon ulkoasuun on vaikuttanut lisäksi Jaakko Kuorikoski, jonka johdolla, vuonna 1845, uusittiin vaarallisesti vajoamaan lähtenyt katto.
Ensimmäisen jumalanpalveluksen kirkossa piti Vaasasta sielunpaimeneksi tullut Markus Fagerdahl sunnuntaina 22. kesäkuuta 1800.
Kirkkokansaa kutsui kello, joka riippui telineessä Mattisen puoleisen seinustan edessä. Kun pappilaa ei vielä ollut, Fagerdahl asui aluksi Mattisen kevarissa.
Kirkon alapuolelle valmistui tapuli vuonna 1836. Sen rakennusmestarina oli Aabraham Hernesmaa, ”kylän oma mies”.
Isompi kello hilattiin torniin pienemmän kaveriksi vuonna 1872.
Hernesmaa valmisti Lehtimäen kirkon vaivaisukon samoihin aikoihin tapulin rakentamisen kanssa.
Kirkon pieni haltijahenki
Koko 222 vuoden ikänsä Lehtimäen kirkko on saanut seistä paikallaan ympäristöään halliten, mutta idyllisessä sopusoinnussa sen kanssa.
Museovirasto on luokitellut Lehtimäen kirkonseudun Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Tänäänkin, kun saavut kirkonmäelle, voit ihailla sen profiilia taivasta vasten.
Lisää arvokkuutta maisemalle antavat korkeat ylväät kuuset.
Ne tilattiin taimina Koti- ja puutarhaliitolta vuonna 1939, jolloin Lehtimäen hautausmaata rakennettiin isolla hankkeella kauniiksi Luojan puistoksi.
Kun kiertää kirkkorakennusta, huomaa sen vierelle haudatun paikkakunnan merkkihenkilöitä, ainakin hautakivistä päätellen.
Totuus on, että kirkon alkuaikoina sen vierustat toimivat ihan yleisenäkin hautausmaana. Puiset hautamerkit ovat vain lahonneet ja rautaisetkin ruostuneet. Joitakin metalliristien rippeitä on enää jäljellä.
Kerrotaan, että ensimmäinen kirkon viereen haudattu oli 11 kuukauden ikäinen tyttölapsi Maria Hintsa.
Hänen henkensä uskottiin ennen muinoin vaellelleen kirkon haltijahenkenä.
Yhdistävä kohtalon ketju
Sankarihautausmaalla on vapaussodassa henkensä menettäneiden muistomerkki: obeliski, joka paljastettiin vuonna 1924. Kummun alla makaa yhdeksän sotilasta.
Veistoksen ympärille on myöhemmin lisätty yhdeksän kiveä. Niitä yhdistää kohtalon ketju.
Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden muistokivet ja graniittipaasi vihittiin vuonna 1955.
Sankaripatsaan valmisti kuvanveistäjä Ulf Tikkanen. Hän suunnitteli myös koko hauta-alueen.
Alueella lepää 83 Lehtimäen miestä, joista talvisodassa kaatui 29 ja jatkosodassa 55. Suhteutettuna Lehtimäen pieneen asukaslukuun uhri oli raskas.
Sankarikalmistolle kivirappuja laskeuduttaessa jää oikealle muutama erillinen hauta.
Sinne on haudattu vieri viereen muun muassa kaksi Lehtimäen pappia: 1860 kuollut Carl Fredrik Staudinger ja 1870 kuollut Herman Mauritz Inberg.
Staudingerin hautamerkki lienee ollut puinen. Sitä ei enää ole.
Nykyiset värinsä kirkko ja tapuli saivat 1961.
Ohjeet värien valintaan antoi Muinaistieteellinen toimikunta: kirkko keltaiseksi ja tapuli punaiseksi.
Vuonna 1962 kirkonmäki rauhoittui yleiseltä liikenteeltä, kun neljän tien risteystä siirrettiin parisataa metriä Töysän suuntaan.
Lähes 60 pappia
Lehtimäen kirkossa on kuluneen 222 vuoden aikana evankeliumin ilosanomaa kuuluttanut lähemmäs 60 saarnaajaa, kappalaista tai kirkkoherraa.
Heistä pitkäaikaisimmat ovat olleet kirkkoherrat Pertti Kriikku (1985–2004) ja Tauno Vartia (1938–1956).
Tänään omaa osuuttaan historian jatkumossa on täyttämässä kappalainen Terho Kanervikkoaho.
Heikki Honkola
Lisää Lehtimäen kirkossa toimineista papeista sekä heidän aikaisista tapahtumista seurakunnassa ja paikkakunnalla voi lukea Heikki Honkolan vastailmestyneestä kirjasta Lehtimäen kirkosta ja sen papeista, 1800–2012.
Kirjaa esitellään kirkon 222-juhlaviikon tapahtumissa 12. – 19. kesäkuuta.
