Kesä on täällä, eikä voi kuin ihmetellä, kuinka nopeasti oman lapsen eskarivuosi sujahti.
Kuinkas tästä esikoisestani syksyllä tulee jo koululainen?
Lapsen aloittaessa ekaluokan monessa perheessä pohditaan juuri nyt, olisiko tämä oikea aika hankkia lapselle ensimmäinen oma puhelin.
Ei ole, ja nyt kerron, miksei ole.
Puhelimet haastavat vanhemmuuden tavalla, johon yhteiskuntana ei selvästikään ole osattu varautua. Oppimistulokset ja kärsivällisyys laskevat ja levottomuus ja häiriökäyttäytyminen kouluissa kasvaa, kertovat opettajat ympäri Suomea.
Itse sanoisin, että ihan ensilääkkeeksi alakouluihin saisi tuoda älylaitteita vain erityisen perustelluista syistä, ja etenkään ensimmäisten luokkien oppilaat eivät tarvitse älypuhelimia ollenkaan.
"Ei alle 16-vuotiaille"
En tietenkään ole näkemyksineni yksin. Olen vain tavallinen ekaluokan aloittavan lapsen isä, mutta viime aikoina älypuhelimista ja ruutuajan uhista on puhunut hyvin moni asiantuntijakin.
Esimerkiksi psykologi Keijo Tahkokallio sanoi MTV3:n tuoreessa haastattelussa pitävänsä 2010-luvulla alkanutta muutosta lapsissa ja nuorissa aivan radikaalina ja ennennäkemättömänä. Tahkokallio tarjoili lääkkeeksi ehdotusta, jonka mukaan älylaitteet poistettaisiin alle 16-vuotiailta kokonaan.
No, jos on lapsissa näkyvä muutos radikaali, sitä on Tahkokallion ehdotuskin. Itse en aivan noin jyrkälle tielle lähtisi, mutta kun asiantuntija noin lataa, pakkohan näkemystä on ainakin pohtia.
Seura-lehden toukokuussa haastattelema sometutkija Mikko Alasaarela puolestaan lyttäsi lasten ja nuorten suosiman TikTokin täysin. Alasaarela kannattaa TikTokin täyskieltoa. Hänen mukaansa TikTokin ja muiden nuorisokanavien haitalliset vaikutukset ovat selvästi nähtävissä.
– Älypuhelinten tultua markkinoille nuorten kokema yksinäisyys ja keskittymisvaikeudet ovat tilastojen mukaan lisääntyneet. Pisa-tulokset ovat romahtaneet, ja lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat ovat räjähtäneet käsiin”, Alasaarela sanoi Seurassa.
Yle puolestaan kertoi kesäkuun alussa, että kansallista terveys- ja hyvinvointiohjelmaa valmistellut työryhmä ehdottaa älypuhelinten kieltämistä peruskouluissa, sillä älylaitteet häiritsevät oppimista ja altistavat psyykkisille oireille.
Nämä ovat vain pieni otos siitä kritiikistä, jonka älypuhelimet ovat tämän vuoden aikana saaneet. Totta kai itsekin pienten lasten isänä ymmärrän, että kun lapselle antaa eteen ruudun tuijotettavaksi, se suo vanhemmalle arjessa hyvin tarpeellisen hengähdystauon. Eikä siinä mitään, en usko esimerkiksi päivittäisen Pikku Kakkosen katsomisen sulattavan lapsen aivoja.
Eri asia on, jos lapsen jättää yksin ruudun ääreen vaeltelemaan pelien, tuubien ja tiktokkien maailmaan. Silloin, puhelinta näprätessään lapsi sulkee ympäröivän maailman pois.
Ekaluokkalainen harjoittelee elämässään monia asioita
Lääkärikirja Duodecim kirjoitti kesällä 2022, että lasten kehittyville aivoille kaikkein tärkein virike on elävä vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa.
Sitä lapset saavat paitsi koulussa, myös koulumatkoilla ja vapaa-ajalla kavereiden ja perheen kanssa. Ekaluokkalainen harjoittelee elämässään paljon muutakin kuin lukemaan ja laskemaan.
Se on ikä, jolloin sosiaaliset taidot ja tunnetaidot kokevat valtavaa kehitystä, kun lapset keskenään leikkivät ja pelaavat esimerkiksi hippaa, piilosta, pesistä ja jalkapalloa. Tai kävelevät koulumatkoja, tutkivat puroja tai harjoittelevat skuuttitemppuja.
Kaikki tuo jää kuitenkin pois, jos lapset tuijottavat vain kukin omia ruutujaan. Ei kehity empatiakyky, ei ymmärrys toisen ilmeiden ja äänenpainojen merkityksistä.
Käytöstapojen normaali oppiminen viivästyy tai jää kokonaan vajavaiseksi, jos ei ymmärretä, miltä toisesta tai edes itsestä tuntuu, vaan sen sijaan tajunnan täyttävät vessanpöntöstä hyppäävät skibidi toilet -meemit.
Aikuisella voi olla sata syytä käyttää älypuhelinta, lapsella ei
Moni miettii, paljonko on sopiva määrä ruutuaikaa. Ehkä asiaa voi lähestyä siitä näkökulmasta, että ruutuaika on sekä fyysisesti että sosiaalisesti passiivista aikaa. Ruutuaika on pois kehittävältä tekemiseltä, jota eivät ole pelkästään kirjojen lukeminen tai liikuntaharrastukset, vaan myös perusasiat kuten syöminen ja keskustelu.
Toisaalta ymmärrän senkin, ettei kaikki ruutuaika tietenkään ole yksiselitteisesti pahasta. Joskus on aivan paikallaan esimerkiksi katsoa yhdessä joku lastenelokuva.
Mutta puolitoista tuntia keskittymistä yhteen tarinaan on aivan eri asia kuin puolitoista tuntia kymmenen sekunnin videoita.
Ja kyllä meilläkin joskus katsotaan lyhyitäkin klippejä. Poikani harrastaa jalkapalloa, ja pyytää joskus esimerkiksi nähtävilleen Messin maaleja tai Zlatanin saksipotkua. Niitä näytän tietysti mielelläni, sillä tiedän niiden motivoivan häntä liikuntaan.
Ei kannata kieltää tai paheksua lapsen ruudun tuijottelua, jos itse tekee sitä jatkuvasti. Asialliset hommat hoidetaan omalla puhelimella ja muuten pidetään se taskussa tai kaapissa. Esimerkin voima on valtava.
Aikuisella voi olla sata syytä käyttää älypuhelinta, mutta pienellä lapsella ei. Sen sijaan syitä olla hankkimatta älypuhelinta pienelle lapselle on enemmän kuin mitä tähän mahtuu.
Ylipäätään puhelimettomuus suo lapselle enemmän mahdollisuuksia olla lapsi.
Totta kai puhelimen hankitaan ekaluokkalaisellekin voi olla syytä, jos lapsi esimerkiksi harjoittelee yksin koulumatkan kulkemista tai yksin kotona olemista. Siihen varmasti riittää kellopuhelin.
Eikös sovittaisi ekaluokkalaisten vanhempien kesken, että ei hankita lapsillemme vielä älypuhelimia?