Matkalla Kapernaumiin opetuslapset väittelivät siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Opetuslapset kysyivät asiaa Jeesukselta. (Matt. 18:1-6, 10)
Tässä tilanteessa Jeesus kutsui lapsen luokseen ja asetti hänet opetuslasten keskelle. Jeesuksen vastaus oli selkeä: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lastenkaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”
Vastaus oli yllättävä.
Jeesus rakasti lapsia. Lasten siunaaminen ja heidän asettaminen uskovien esikuvaksi oli Jeesuksen tärkeä opetus. Jeesus arvosti ja kunnioitti lasta. Kristinusko onkin vahvistanut vähäisistä eli sairaista, köyhistä ja lapsista huolehtimista.
Jeesus muistutti: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” Matt. 18:10
Lapsen usko on Jumalan lahja ilman mitään ansioita. Samoin kuin pieni lapsi luottaa ja turvautuu vanhempiinsa, saa uskova ihminen luottaa ja turvautua Jumalan hoitoon ja huolenpitoon.
Jokainen tarvitsee Jumalan varjelusta ja johdatusta. Jumala on luvannut: ”Minä varjelen sinua, mihin sinä ikänä joudut!” (1. Moos. 28:15). Jumala käyttää varjelustehtävässään apunaan enkeleitä. Myös matkaystävät tuovat lohdullisia Jumalan lupauksia. Anteeksiantamuksen evankeliumissa on Jumalan voima.
Suojelusenkelilaulun sanat liittävät kauniilla tavalla lapset enkelien varjelukseen: ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt´ ihana enkeli kotihin vie.”
Pentti Rentola