Kuljetusliike Lasse Tynjälän toimitusjohtaja Rami Tynjälä oli pitämässä liikennevalistushetkeä viime viikon torstaina Alajärven Alakylän koululla yhdessä Suomen kuljetus ja logistiikka (SKAL) Pohjanmaa-Österbotten ry:n toimitusjohtaja Matti Koiviston kanssa.
Päivän tarkoituksena oli kertoa lapsille, kuinka toimitaan, kun tiellä kohtaa raskasta liikennettä. Samalla kerrattiin päteviä ohjeita ylipäätään turvalliseen liikkumiseen tien päällä.
Tynjälälle asia on lähellä sydäntä työnsä puolesta kuljetusalan yrittäjänä ja raskaan ajoneuvon kuljettajana, mutta hänellä on myös omakohtaista kokemusta, kuinka käy, kun lapsi ja rekka törmäävät.
Tynjälä oli vasta neljävuotias, kun hän jäi koulun kohdalla Vimpelistä päin tulleen rekan töytäisemäksi juostessaan tielle kesken leikin.
– Onneksi minulla oli farkkutakki päällä ja jäin siitä roikkumaan puskurin nokkaan, enkä jäänyt renkaan alle, Tynjälä kertoi lapsille.
– Tajuhan siinä lähti. Suu oli verta täynnä ja naapurin Matti tuli minua herättelemään. Olin kuulemma purrut häneltä melkein sormen poikki ja siitä puhuttiin vuosikymmeniä, mies jatkoi ja kertoi edelleen pelkäävänsä kyseistä risteystä.
Lapset pääsivät itse kokeilemaan, mitä sieltä rekan nupista oikein näkee ja miltä tuntuu istua niin korkealla. Ennen jännittävää hetkeä kuitenkin opiskeltiin liikenneasioita luokassa. Mukana olivat kaikki koulun luokat eskareista kuutoseen.
Oppilaat tiesivät vaikka mitä
Oppilaat ja opettajat saivat kuulla, että kuljetusalan ammateissa työskentelee lähes 100 000 ihmistä, joista samanlaisia yrittäjiä kuin Tynjälä itse on, on noin 9 500.
– Kuljetusala tarkoittaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka jollakin tavalla ovat alalla töissä. Iso osa ajaa autoja ja heitä on noin 90 000. Se on enemmän kuin monessa kunnassa tai kaupungissa on asukkaita. Jos kaikki ammattikuskit muuttaisivat Alajärvelle, olisi kaikki kodit täynnä kuljettajia, selvensi Koivisto asiaa koululaisille.
Sitten pohdittiin yhdessä, mitä kuorma-autoilla ja rekka-autoilla oikein kuljetellaan. Koivisto kysyi, mitä esimerkiksi koululle voisi olla kuljetettu.
– Pulpetteja ja pöytiä, vastasi eräs tytöistä.
– Kuorma-autollahan on tuotu koululle myös ruoka-aineita, kuului pojan vastaus etupenkistä.
Porukalla mietittiin myös sitä, kuinka liikenteessä pitäisi kulkea. Koivisto muistutti, että vaikka kuorma-autot ovat isoja, ei niitä silti tarvitse pelätä.
– Jos kovasti säikähtää, voi vahingossa vaikka hypätä tai lähteä juoksemaan auton eteen, hän totesi.
58 oppilasta kuunteli tarkkaavaisena, kun Koivisto kertoi, kuinka pitkän matkan iso rekka-auto vaatii pysähtyäkseen.
– Henkilöautolla kuluu jarrutukseen 25 metriä, mutta kuorma-autolla, jossa on perävaunu, 40 metriä. Jos autossa on täysi lasti päällä, se pysähtyy vasta 95 metrin päässä, jos vauhtia on 80 km tunnissa.
Sitten arvuuteltiin, kuinka pitkä matka 95 metriä onkaan.
– Jos te kaikki oppilaat menisitte maahan makaamaan peräkkäin, voisi se letka olla tuon 95 metriä pitkä, Koivisto arveli.
Näin pimeään aikaan pienten kuin myös isompien tienkäyttäjien tulisi käyttää heijastinta ja pyörässä valoja. Koivisto neuvoi, miten heijastin oikeaoppisesti kiinnitetään, jotta se heilahtelee näkyvissä. Kaikista pienimmille hän suositteli heijastinliiviä.
Koivisto muistutti, että polkupyörässä pitää olla valot.
– Punainen, kajahti luokassa yhdestä suusta, kun oppilaat saivat vastata kysymykseen, minkä värinen valo pyörässä saa olla taaksepäin.
Toinen väri, mikä tunnettiin varmasti oli se, joka palaa liikennevaloissa ,kun suojatien saa ylittää.
– Vihreä, kuului reippaasti yhteisestä suusta, kun Koivisto kysyi asiaa.
Oppilailta kyseltiin vielä sitäkin, mitkä asiat voisivat viedä keskittymisen liikenteessä ja häiritä näin huomiokykyä.
– Ajattelee jotakin muuta. Katsoo puhelinta, luettelivat oppilaat viitattuaan ja saatuaan vastausvuoron.
– Tasku, reppu, kori, jättää kotiin, tulivat vastaukset, kun Koivisto kyseli, minne se puhelin kannattaisi laittaa liikenteessä kulkiessa.
Päättömiä ohituksia
Viimein päästiin pihalle ja ensimmäisenä rekassa istumista pääsi kokeilemaan Joona Moilanen.
– Ihan hyvältä tuntui. En ole ennen kokeillut, poika sanoi reippaasti ratista kiinni pitäen.
– Näyttää kyllä isolta autolta. Voisi olla mukavaa päästä joskus ajamaan tuollaisella, tuumi vuoroaan odottava Juuso Moilanen.
Hän vielä muisteli, että rekan pysähtyminen tiellä kestää tosi kauan ja siksi lasten pitää olla varovaisia kulkiessaan.
Luokassa käytiin läpi, mitä se sellainen kuollut kulma tarkoittaa. Pihalla asiaa vielä kerrattiin.
– Se tarkoittaa sitä, että jos menee rekan viereen, kuljettaja ei välttämättä näe sitä ihmistä. Mutta kun menee vähän kauemmas, niin siten näkee, selvensi Aleksandra Peltokangas.
Rekan nupissa lapsia oli opastamassa auton kuljettaja Risto Penttilä, joka on ajanut Tynjälän autoja jo kohta 19 vuotta.
Hän antaa nuorisolle hyvää palautetta liikenteessä toimimisesta.
– Nuoriso osaa varoa peruutustilanteissa ja muutenkin, eivätkä syöksy eteen. Kuolleita kulmia autossa on kuitenkin niin paljon. Heille on oppi mennyt perille, Penttilä sanoi.
Mutta aikuiset autoilijat saavat pitkän miinuksen. Penttilän mukaan liikennekuri on ryöpsähtänyt sen jälkeen, kun liikkuva polisi lakkautettiin.
– Ohitukset ovat ihan päättömiä. Niitä näkee joka päivä. Lähdetään hulluissa paikoissa ohi. Kun tuleekin toinen vastaan, se olen minä, joka laittaa ekana liinat kiinni, mies harmitteli.
Jännittävän päivän päätteeksi Tynjälä lahjoitti koulun ykkös- ja kakkosluokkalaisille Liikenne ry:n liikennetyökirjat, joista lapset voivat opetella liikenne asioita koulussa tai kotona.
- Viimeisen kolmen vuoden aikana Suomen tieliikenteessä kuoli keskimäärin yksi ja loukkaantui 120 alakouluikäistä lasta joka vuosi.
- Lasten liikennetapaturmista kaksi kolmesta sattui taajamien sisällä.
- Suurin osa alakouluikäisten jalankulkijoiden onnettomuuksista tapahtui lapsille heidän ylittäessään katua tai tietä.
- Puolet loukkaantui suojatiellä ja neljä kymmenestä lapsesta risteyksessä.
- Liikennetapaturmista neljä kymmenestä tapahtui pyöräilijöille, kolmannes autossa matkustaneille ja joka viides jalankulkijoille.
Lähde: Liikenne ry
