Useamman kerran saimme vastata kysymykseen kotimaastamme taannoisella Amerikan matkallamme. Suurimmalle osalle kysyjistä Suomi ei soittanut mitään kelloja, eivätkä he maatamme olisi osanneet kartalle piirtää.
Se ei varsinainen yllätys ole, koska Amerikan valtaväestö ei juurikaan matkustele oman maansa ulkopuolella, eivätkä seuraa maailman tapahtumia muutenkaan.
Kuitenkin paikallisen pikaruokaravintolan nuori kassapoika sai leukani loksahtamaan auki, kun hän sanoi tietävänsä suomalaisen tarkka-ampuja Simo Häyhän.
Hämmästyksestäni selvittyäni, ymmärsin jatkaa jutustelua ja sain kuulla, että hän yksinkertaisesti oli kiinnostunut historiasta ja Suomen talvisota oli hänen kiinnostuksensa kohteista ykkösenä.
Matkallamme tapasimme sekä Paavolan että Nelimarkan suvun jälkeläisiä ja vaikka heidän vierailunsa Suomeen ovat olleet satunnaisia ja lyhytkestoisia, on heissä joku juuri, joka sitoo heidät esi-isien maille. Vaikka on vuosiakin tapaamisten välissä, niin kyllä sukunsa tuntee.
Muutaman viikon päästä saamme jälleen viettää Itsenäisyyspäivää, vetää salkoon siniristilipun, kuunnella Sibeliusta ja sytyttää sinivalkoiset kynttilät. Saamme osoittaa arvostuksemme edesmenneille sukupolville, puolustusvoimille ja viisaalle presidentillemme.
Tänä vuonna suon myös lämpimät ajatukseni tarkka-ampuja Häyhälle, jonka elämä on koskettanut nuorta amerikkalaispoikaa kaukana Las Vegasissa.