Oli koronakesä 2021. Allekirjoittanut oli vähän tööt, mutta vihdoin oli kesäloma. Kotona oli seurana kovin virkeä ja toimelias nelivuotias. Oikein mitään ei tapahtunut, oltiin vaan ja möllötettiin. Kun äiti kaipasi breikin, sai tenava kännykän tai tabletin käteen.
Hurahti tunti siellä, toinen tuolla. Hän löysi erilaiset videot, uuteen pääsi noin vain, suit sait. Jos ei kiinnostanut, ehkä seuraava sitten. Lähipiiri alkoi heinäkuun helteillä kysellä, että mikäs lapsukaisella on. Oli kuulemma niin äkäinen. No oli kyllä, olin huomannut.
Sain herätyksen 28. heinäkuuta. Tunnustan avoimesti, että se tapahtui aivan vahingossa. Kesäpäivää oli vietetty Vattajanniemellä. Ei ruutuja rannalla, ei sentään. Mutta kännykkä oli ollut lapsella kädessä pääosan kotimatkasta Järviseudulle. Kotona hän heitti puhelimen säpäleiksi lattiaan, kun pinna paloi jostain. Oli ryhdyttävä välittömiin rankaisutoimiin. Eihän puhelimia nyt noin vain viskota kaakeliin.
Räjähdysmäistä kasvua ruutuaikaan
Luokanopettajia kouluttavalta soinilaiselta kasvatustieteen tohtorilta Kati Keski-Mäenpäältä kysyttiin, mistä johtuu, että Pisa-tulokset ovat viime vuosina laskeneet. Hän nostaa esille kaksi syytä. "Toinen liittyy siihen, että lasten ruutuaika kodeissa on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Meillä on menossa ihmiskoe, jonka tuloksia emme vielä tiedä", hän sanoo.
Minäkin päätin kuin vahingossa yhden ihmiskokeen ja aloitin uuden. Nelivuotiaalle ei kännykkää, ei televisiota, eikä mitään muutakaan ruutua kuukauteen ellei hän itse sitä ole paperille piirtänyt. Rankaisutoimen piti olla vain seurausta rikotusta puhelimesta, mutta siitä tuli paljon isompaa.
Sitä, mitä seuraavana kolmena päivänä tapahtui, on oikeasti vaikea kuvata. En ole seurannut ketään vieroituksessa, mutta sellaiset yhtymäkohdat tulivat mieleen. Järkytti. Kun ruokakin oli hivutettu suuhun ruudun avulla, tuli siinäkin iso mutka lusikan matkaan.
Tietenkin ruoskin itseäni, että olin päästänyt homman tähän pisteeseen, koska aikuisen vikahan tämä on.
Törmäsin hiljan Ylen uutiseen, jossa kokkolainen Matilda Nyman kertoo havainnoistaan nelivuotiaan poikansa kanssa. Hän oli alkanut rajoittaa lasten ruutuaikaa tuntiin päivässä. Hän oli tehnyt samoja havaintoja kuin minäkin. Ärtyneisyys ja levottomuus helpottivat.
Kappas vain. Ilahduttavia tuloksia ja nyt meitä oli kaksi.
"Ihan uskallan suositella"
Ensimmäisten viikkojen täyskiellon jälkeen vapautin Pikku Kakkosen: tunti päivässä töllöä. Sittemmin tahti on höllentynyt, mutta näky on pysynyt selvänä, vaikka äiti onkin edelleen usein työpäivän jälkeen ihan tööt. Tuolta kesän 2021 syöksyuraa tulee välttää niin kauan kuin suinkin vain voi.
Lapsi kasvaa, taidot kasvavat, muutkin kuin nettisurffailun.
Ylen uutisklipissä kerrotaan, että vanhempien suhtautumisessa ruutuaikaan olisi tapahtunut hiljattain iso muutos.
"Olen tavannut yli sata perhettä tänä vuonna ja kaikissa perheissä on osattu rajoittaa pienten lasten älylaitteiden käyttöä. Viime vuonna (2022) tilanne oli toinen", sanoo Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen perheohjaaja Paula Korkia-aho.
Piti oikein itsekin kaivaa suosituksia esiin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto sanoo, että WHO:n suositus on, että 2–4-vuotiaille ruutuaikaa alle tunti päivässä. THL:n suosituksen mukaan alle kaksi tuntia päivässä. Suomalaiset ovat siis vähän hövelimpiä.
"Alle 2-vuotiaille ruutuajan hyötyjä on tutkimuksissa vaikea todentaa", MLL toteaa. Pitäisi olla kasvokkaista vuorovaikutusta, liikuntaa, motoristen taitojen kehittämistä, tunnetaitojen harjoittelua.
Toivottavasti tämä huolipuhe Pisa-tuloksista, lukutaidosta ja kaikesta tästä herättää yhä useamman. Ehkä lukutaito kokee vielä uuden renessanssin? Sitäkin tässä toivoo, näin tekstipainotteisen median edustajana.
Keski-Mäenpää toteaa artikkelissa: "En osoita tällä muita, sillä itselläni on viisi lasta ja toimin itse välillä samoin."
No en minäkään, en todellakaan. Kaiken lisäksi lapsia on vain yksi, toki hän on maailman rakkain ja parhain, niin kuin ymmärrätte. Nykymaailmassa syyllistytään helposti. Mutta uskaltanen nyt silti todeta näin yhden tapauksen ja lisäksi kokkolalaisen Matilda Nymanin vahvistamana, että se konkreettinen muutos, mitä tuossa nelivuotiaassa näin, oli uskomaton ja se tapahtui nopeasti. Ihan uskallan suositella.