Oletko pannut merkille, että useissa kirkoissa, varsinkin vanhemmissa, kirkon etuosassa oleva alttari on usein puolipyöreän muotoinen. Näin sillä on samalla vertauskuvallinen merkitys. Saamme alttarille polvistuessamme ajatella, että ehtoollispöytä jatkuu näkymättömänä rajan toisella puolella.
Näin saamme ajatella etenkin nyt pyhäinpäivän aikaan, kun muistelemme poisnukkuneita rakkaitamme.
Pyhäinpäivä, vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Alun perin pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina. Tänä vuonna 4.11.
Pyhäinpäivä on kaikkien poisnukkuneiden muistopäivä.
Pyhäinpäivänä meille on muodostunut tapa viedä kynttilöitä omaistemme haudoille. Pyhäinpäivän iltana hautausmaat monine valoineen muistuttavat meitä ylösnousemuksen toivosta ja ilosta syksyn pimeyden keskellä.
Pyhäinpäivän aiheena on pyhien yhteys, vielä elävien ja menneiden polvien poisnukkuneiden kanssa. Ihmisinä me olemme kaikki samojen elämän lainalaisuuksien alaisia, mutta meillä kaikilla on yhteinen turva ja toivo uskoessamme Jeesukseen Kristukseen. Häneen uskoen saamme olla osallisia pyhien yhteydestä.
Pyhäinpäivä kynttilöineen ja haudoilla käymisineen muistuttaa meitä joka vuosi, kuinka aikamme on lyhyt ja rajallinen. Meille on annettu vain yksi elämä, kuinka osaisinkaan käyttää sen oikein?
Pyhäinpäivän evankeliumitekstissä Jeesus opetti vuorisaarnansa aluksi mikä tekee meidät autuaaksi eli onnelliseksi (Matt.5:1–12).
Löytyykö minun onneni näistä asioista mitä Jeesus opetti? Osaanko iloita ja riemuita luvatusta taivaspaikasta täällä kuoleman, surun, ahdistusten, riitojen ja sotien maailmassa.
Mitä vastaan kutsuun elää pyhien yhteydessä?