Joka paikasta pukkaa ikäviä uutisia. Lapset voivat huonosti. Kaikesta on säästettävä, myös lasten hyvinvointia tukevista asioista. Näistä asioista jokainen on sanonut mielipiteensä, joten minun on varmaan turha niistä kirjoittaa. Siksipä paneudun lempiaiheeseeni, liikuntaan.
Moni käyttää tolkuttomasti rahaa erilaisiin dieetteihin ja liikuntaohjelmiin, jotta näyttäisi laihalta, urheilulliselta ja ennen kaikkea kauniilta tai miehisesti komealta. Työkavereideni kanssa totesimme, että mehän ei moisia tarvita. Olemmehan sutjakoita muutenkin, vai olemmeko.
Joka päivä on pakko päästä tekemään jokin urheilullinen suoritus: koirien lenkitystä, ratsastusta, kuntosalitreeniä, hiihtoa, uintia, pyöräilyä ja mitä vielä muuta. Kyllähän tällaisella himoliikunnalla pysyy hoikkana ja nuorekkaana. Mutta mitä vielä!
Itseensä tyytyväisenä istun suihkun jälkeen sohvalla katsomassa iltauutisia, kun se viimeistään iskee. Nimittäin aivan tajuton nälkä, joka on ilmeisesti vaaninut jossakin sohvatyynyjen välissä, jotta voi iskeä liikunnan väsyttämään uhriinsa. Eihän tuota voi vastustaa. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja pieni iltapala muuttuu joskus vähän liiankin suureksi. Näinpä liikunta kyllä nosti kuntoa ja pitää muuten terveenä.
Laihtuminen on kuitenkin vain harhakuvitelma, minkä saavuttaminen vaatisi nälkäkiukun kestämistä kai ikuisesti. Ei kiitos!
Joskus olen ihmetellyt, miten työpäivän jälkeen suoraan sohvalle pötkähtävät ja pienistä päiväunista nauttivat ihmiset pysyvät langan laihoina. Heillä kun kaikki pienetkin kävelylenkit jäävät suunnittelun tasolle, mutta kun ei oikein viitsi.
En siis paljon ole kateellinen, mutta ehkä muuten voin paremmin tai olen ainakin terveempi, toivottavasti.