Heinäkuisen aamupäivän aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta Alajärven Ankkurikentällä.
– On se vaan kaunis, toteaa Mikko Paavola mittaillessaan hänelle tärkeätä paikkaa katseellaan.
Paavola, 27, oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan tuttu näky Ankkurikentällä, jossa kokeili isänsä, liikunnanopettaja Jyrki Paavolan, kanssa eri yleisurheilulajeja.
– Kesälomalla täällä oltiin iskän kanssa lähes päivittäin, Paavola muistelee.
Yleisurheilun lisäksi hänen harrastuksiinsa kuuluivat muun muassa jalkapallo, sirkus ja salibandy.
Seiväshyppy alkoi tulla vahvemmin kuvioihin Paavolan ollessa 14-vuotias, ykköslajiksi se nousi vuotta myöhemmin.
Lajissa nuorukaista viehätti sen monipuolisuus ja haastavuus: oli juoksua, hyppäämistä ja kehonhallintaa.
16-vuotiaasta Paavola alkoi keskittyä ainoastaan seiväshyppyyn. Vuotta myöhemmin hän muutti lajin perässä Vaasaan, jossa jatkoi lukiota sekä harjoitteli valmentaja Mikael Westön johdolla.
– Siellä oli hyvä harjoitushalli, mahtava treeniporukka ja paljon seipäitä.
Entisenä seiväshyppääjänä valmentaja Westö oli ehtinyt kartuttaa satojen seipäiden kokoelman, josta hänen valmennettavansa saivat valita harjoitusseipäänsä.
Se oli Paavolan kaltaiselle nuorelle urheilijalle iso asia, sillä uudet seipäät, koosta riippuen, maksavat tuhannen euron molemmin puolin.
Paavolalla ei ollut Vaasaan muuttaessaan yhtään omaa seivästä, nykyään niitä on vajaa parikymmentä.
"Unohtumattomat vuodet"
Kesäkuussa Paavola kertoi Instagram-tilillään, että lopettaa seiväshyppyuransa terveydellisten haasteiden takia.
Takana oli 15 vuotta seiväshyppyä ja useita arvokisaedustuksia.
Instagram-päivityksessään Paavola kuvasi vuosia unohtumattomiksi.
Alajärveläisurheilija voitti urallaan Suomen mestaruudet vuosina 2020 ja 2021. Vuonna 2022 hän kilpaili yleisurheilun MM-kisoissa Yhdysvaltojen Eugenessa.
Paavola edusti Suomea myös alle 19- ja alle 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa sekä Suomi–Ruotsi-maaotteluissa.
Hänen ennätyksensä 571 syntyi Joensuussa heinäkuussa 2021. Tuloksellaan Paavola sijoittuu Suomen kaikkien aikojen seivästilastossa jaetulle kuudennelle sijalle.
Nuoren urheilijan kehitys oli ollut nopeaa. Esimerkiksi kaudella 2016–2017 hän paransi ennätystään 56 senttiä ja hyppäsi kesällä 516.
Samana syksynä Paavola pääsi ylioppilaaksi Vaasasta, sen jälkeen kutsui Santahaminan urheilujoukot.
Urheilu aina etusijalla
Isojen kehitysharppausten aika koitti, kun Paavola aloitti kansainvälisen kaupan opinnot Vaasan ammattikorkeakoulussa.
– Urheilu oli silloinkin koko ajan etusijalla.
Elämä oli tarkasti aikataulutettua, eikä siihen mahtunut juuri muuta kuin urheilua ja opiskelua.
Ensimmäiset kansainväliset kisat Paavola kilpaili Italiassa vuonna 2017. Kyseessä olivat nuorten U20 EM-kilpailut.
Sen jälkeen kansainvälisiä halli- ja ulkokauden kilpailuja tuli muun muassa Ruotsissa, Ranskassa, Saksassa ja Keniassa.
– Oli se hauskaa aikaa. Sain tehdä sitä, mistä olin aina unelmoinut, kiertää kisasta toiseen ja kehittyä hyppääjänä.
Kesällä 2022 oli suuren unelman täyttymyksen aika, aikuisten MM-kisat, joissa Paavola sijoittui 19:nneksi tuloksella 550.
Myös paikka Tokion olympialaisiin vuonna 2021 oli ollut lähellä: mukaan pääsi maailman ranking-listan 32 parasta hyppääjää, kun Paavolan sijoitus listalla oli 37.
Rasitusvamma ja harjoittelutauko
Eugenen MM-kisojen jälkeen Paavola joutui jättämään EM-kisat väliin nilkan rasitusvamman takia.
Hallikaudella hän ehti hypätä kaksi kisaa, kunnes loukkaantui Pajulahdella tammikuussa 2023.
Seurasi useiden kuukausien harjoittelutauko.
Kesällä 2023 urheilijan ainoaksi kilpailuksi jäi Lahden Kalevan kisat, jossa sijoitus oli viides tuloksella 515.
Lopullinen sinetti urheilu-uran päätökselle oli vuosia vaivannut oikean olkapään vamma.
– Sen mysteereitä yritettiin muutama vuosi selvitellä. Välillä oli parempiakin jaksoja.
Normaalielämässä olkapää ei Paavolaa vaivaa, mutta seiväshypyn kaltaisessa äärimmäisen fyysisessä ja teknisessä lajissa kipu kävi kestämättömäksi.
Kymmenen kurinalaista vuotta
Päätös lopettamisesta syntyi noin kuukauden pohdinnan jälkeen ja varmistui alkukesästä, kun alkoi näyttää siltä, että urheilijalta jäisi taas kilpailukausi väliin.
– Muutosta tilanteeseen ei ollut näkyvissä ja mielestäni kaikki mahdollinen oli olkapään kuntouttamiseksi jo tehty.
Päätös ei ollut helppo. Vaakakupeissa painoivat sekä hyvät että huonot puolet.
– Sain kymmenen vuotta elää unelmaani ja tehdä sitä, mitä rakastan, Paavola sanoo.
Kymmenen vuotta hänen elämänsä oli hyvin kurinalaista ja tarkasti aikataulutettua seiväshypyn ehdoilla.
– Aina piti olla päässä ajatus siitä, mikä ja milloin olisi seuraava treeni, missä teen, mitä syön ja juon ja milloin.
Spontaaneja reissuja urheilija ei juurikaan pystynyt tekemään. Kauempana asuvien kavereiden ja sukulaisten tapaaminen oli etenkin kilpailukaudella lähes mahdotonta.
Nyt urheilija viettää aikuiselämänsä ensimmäistä kesälomaa: nauttii päivistä ilman aikatauluja, tapaa ystäviään ja sukulaisiaan, urheileekin, mutta rennosti ja ilman tavoitteita.
– En pystyisi olemaan ilman urheilua. Ainakin tennistä tulee pelattua ja lenkillä käytyä omaksi iloksi.
Opinnot jatkuvat Vaasassa
Vaikka urheilu-ura on nyt päättynyt, ei päämäärätietoinen mies jää tyhjän päälle. Paavola kertoo saaneensa vanhemmiltaan Jyrkiltä ja Annelilta opin siihen, että elämässä pitää olla muutakin kuin urheilu.
Tradenomiksi Paavola valmistui urheilun ohessa neljässä vuodessa, viime syksynä alkoivat kauppatieteiden opinnot Vaasan yliopistossa. Maisterin paperit kansainvälisestä kaupasta hänellä pitäisi olla kourassaan noin vuoden kuluttua.
– Opiskelu on tuonut elämään tosi paljon lisää. Vaikka onhan tässä joutunut vähän miettimään, että mitäs nyt sitten.
Miltä näyttää entisen kilpaurheilijan tulevaisuus? Onko tuleva ammatti kansainvälistä kauppaa vai liittyykö se jotenkin urheiluun?
Sitä Paavola ei vielä osaa sanoa, mutta kertoo sivulauseessa olleensa Someron seiväskarnevaaleilla ohjaajana ja tykänneensä siitä kovasti.
Kiinnostaisiko siis valmentaminen?
Oli niin tai näin, Paavola toteaa olevansa urheiluvuosilleen paljosta kiitollinen ja saaneensa matkan varrelta tärkeimmät työelämässäkin vaadittavat taidot.
– Kaikki opit olen saanut urheilusta. Kurinalaisuuden, tavoitteellisuuden ja ryhmässä toimimisen.