Tekoäly on tullut julki kohisten. Yrityksissä pohditaan kilvan, mitä hyötyä siitä saataisiin tai miten se voisi helpottaa työtekijöiden arkea.
"Aloitetaan aamu kysymällä tekoälyltä", neuvoi eräs esimies. Ja mikäpä siinä, sehän on aika hyvä neuvo. Aamuhuuruiseen mieleen voisi hyvinkin löytyä lyömättömiä ideoita aina niin teräviltä koneaivoilta.
Mutta voisiko tekoälyä käyttää myös tavallisessa arjessa. Talviloman jälkeen ensimmäinen arki maistui hieman puutikuilta. Päätinkin kysyä neuvoja tietokoneelta.
Ensiksi ajatuksia, mitä ruokaa voisin laittaa. Viikonlopun tuhdin syömisen jälkeen teki mieli jotain kevyempää. Pyysin tekoälyltä ruokareseptiä ja annoin neuvoksi, että käytetään raaka-aineena papuja. Parissa sekunnissa minulla oli ihan kelpo burrito-ohje.
Pyysin vielä toisen reseptin ilman burritoja ja tekoäly tarjosi papu-riisivuokaa ja neuvoi hyväksi lisukkeeksi raikkaan salaatin. Eipä huono ollenkaan. Ja kaikki reseptin ainekset ihan tavallisesta kaupasta tai jopa suoraan omasta kaapista löytyviä.
Tästä innostuneena pyysin tekoälyltä vielä yhden hengen talouteen ostoslistan, johon kerroin omat mieltymykseni ohjeeksi. Lisäksi se tekaisi minulle viidelle päivälle vinkit liikkumiseen ja antoi pyydettäessä neljä kirjavinkkiä rikosdekkareiden suurkuluttajalle. Ja kaikki tämä kelvollinen apu vain muutamassa minuutissa.
Viimeisin vinkki oli kyllä mielenkiintoinen. Ja sai minut vakuuttuneeksi, että tekoälyltä tosiaan kannattaa kysellä kaikenlaista. Luen tavallisesti pohjoismaalaisia poliisin arjesta kertovia kirjoja. Tekoälypä ehdotti minulle kahta amerikkalaista ja yhtä kanadalaista kirjailijaa. En ole tullut edes ajatelleeksi tällaisia, sillä vastaavia sähköiset lukusovellukset eivät juurikaan suosittele.