Kynttilänpäivän evankeliumi kahdeksan päivän ikäisestä Jeesuksesta temppelissä on vaikuttava. Voi melkein kokea, kuinka Taivas laskeutuu alas ja uskon silmät avautuvat.
Vaikka ajalliset silmämme olisivat iän myötä hämärtyneet, sydän iloitsee Jumalan valmistamasta pelastuksesta. Vanhan Simeonin odotus palkittiin ja hänen elämänsä sai tarkoituksen.
Onko sinulla tapana siunata itsesi yöpuulle? Jos rukoilet iltarukouksen, kuka opetti sen sinulle? Keskustellessa iäkkäiden ihmisten kanssa puhe kääntyy usein iltarukoukseen. Usein mummo on opettanut iltarukouksen tai jompikumpi vanhemmista on peitellyt ja siunannut unille iltarukouksella.
Vuosikausia sitten yövyin hotellissa kahden sukulaisteinin kanssa ja mietin, kuinka menetellä iltarukouksen kanssa. Lopulta avasin keskustelun ja kuulin arvokkaita asioita. Toiselle isä oli opettanut ”Levolle lasken Luojani” ja toisen kodissa isä oli lukenut joka ilta ”Isä meidän -rukouksen” ja luetellut kaikki omat ihmiset. Iltarukouksen opettava vanhempi toteuttaa kauaskantoista hengellistä tehtävää. Siinä palvellaan perheen hengellisenä pappina. Turvallisuuden tunne yötä vasten ja Jumalaan luottaminen kantaa läpi elämän.
Simeon sai nähdä temppelissä Israelin kirkkauden ja kansojen valon (Luukas 2:22-23). Mooses pyysi saada katsella Jumalan kirkkautta, mutta hänet asetettiin kallion rotkoon. Jumala peitti häneltä oman kirkkautensa, jotta hän saattoi jäädä eloon (2 Moos. 33:18-).
Simeonin kiitosvirsi on iltarukous vailla vertaa. ”Nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi”. Voisimmeko opetella Simeonin kiitosvirren ulkoa, opettaa lapsillemme ja toistaa sitä yhteisissä kokoontumisissamme? Retriitti ja rukoushetkiperinteen ”Rukous päivän päätteeksi” sisältää tämän puhuttelevan rukouksen.
Saman voi tehdä myös veisaamalla kynttilänpäivän virren numero 48.