Järviseudun kuntien kulttuuriyhteistyö on ollut vilkasta ainakin kuluneiden sadan vuoden ajan.
Kulttuuri yhdisti murrealuetta. Järviseutu otsikoi jutussaan vuoden 1948 juhlat osuvasti Laulu- ja heimojuhlaksi.
Näkyvimpänä yhteistyön moottorina on ollut vuodesta 1900 lähtien Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura.
Sotien jälkeen nuorisoseurojen yhteistyö oli alamaissa, mutta virisi sen jälkeen uudella innolla.
Yksi viimeisistä suurista kulttuuriponnistuksista oli vuonna 1948 järjestetty Järviseudun laulu- ja soittojuhla Alajärvellä, jonne kokoontui reilut parituhatta osallistujaa.
Yhtenäiskulttuuri alkoi murentua
Juhla- ja tapahtumakulttuurin suosion väheneminen alkoi 1950-luvulle tultaessa.
Sotien aikana ollut tanssikielto päättyi ja tanssilavoista tuli nuorisoseuratoiminnalle kilpailijoita.
Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran toiminnanjohtaja Marja Palo sanoo, että toiminnan vähenemiseen oli useita syitä.
Päätään alkoi nostaa kaupungistuminen, yhtenäiskulttuuri alkoi murentua, maailmalta tuleva pop-kulttuuri, vaurastuminen ja esimerkiksi kansalaisopistot.
- Ennen sotia nuorisoseurakulttuuri oli kukoistanut ja nuorisolla oli järkevää tointa ja tekemistä omalla kylällään muun muassa nuorisoseuroilla. Oli talkoohommia, harrastamista ja kylän yhteisiä asioita, Palo sanoo.
- Kun sitten alkoi talvisota, lähtivät rintamalle juuri nämä aktiiviset parhaassa iässä olevat miehet ja naiset ja seuratoiminta hiipui. Sotaan vielä liian nuori mutta aikuisuuden kynnyksellä kasvava nuoriso jäi ikään kuin tyhjän päälle ja ajanvietoksi alkoi yhä enemmän tulla alkoholi ja yleinen tekemättömyys ja notkuminen.
Kansalaisopistot alkoivat Palon mukaan kerätä harrastajia yhteen aivan uudella tavalla.
Huvitilaisuuksiin oli myös hankittava kalliitta orkestereita, jotta lippuja olisi saanut myydyksi. ”Oman kylääset” eivät enää riittäneet.
Maailma avartui monella tavalla yhtenäiskulttuurin kultakauden jälkeen, ja se iski Palon mukaan suoraan nuorisoseurakulttuurin ytimeen.
Historiankirjoista ei löytynyt tietoja, koska viimeiset Järviseudun laulujuhlat on järjestetty.
Aulis Ojajärven toimittamassa Alajärven elämää -kirjassa on kuva, jossa Alajärven mieskuoro esiintyy Järviseudun laulu- ja soittojuhlilla Soinissa vuonna 1957.
Yhteistyö elpyi taas 1990-luvulla
Järviseudun kulttuuriyhteistyö virisi uudelleen 1990-luvulla.
Tällä kertaa aloitteen tekijänä oli silloinen Alajärven kulttuurisihteeri Liisa Heinilä.
- Yhteistyö toimi hyvin kymmenkunta vuotta. Viikot toteutettiin yhteistyössä kansalaisopistojen rehtorien Jaakko Siikalan, Unto Sikalan ja Lauri Vuorisalmen sekä kulttuurisihteeri Mikko Valon kanssa, sanoo Liisa Heinilä.
Kulttuuriviikot järjestettiin keväällä opistojen lukuvuoden päätteeksi ja monipuolinen ohjelma työnäyttelyineen saatiin kansalaisopistojen ryhmistä.
Pääjuhla kiersi yhteistyökunnissa ja juhlassa vieraili aina joku puhuja tai luennoitsija.
Yhteistyö päättyi Liisa Heinilän jäätyä eläkkeelle, seuraaja ei perinnettä jatkanut.
Juhlaperinne sai alkunsa Lappajärvellä
Järviseudun ensimmäiset nuorisoseurojen yhteiset kesäjuhlat pidettiin Lappajärvellä Harjun kentällä heinäkuun 15. ja 16. päivinä vuonna 1900. Mukana olivat Lappajärven, Vimpelin ja Evijärven yhdistysten lisäksi myös Kaustisen ja Vetelin seurat.
Kesäjuhlat järjestettiin vuosittain ja järjestämisvastuu oli kiertävä. Välillä mukana olivat myös Halsuan ja Perhon seurat.
Nuorisoseuran aluejaon uudistuksessa vuonna 1915 keskipohjalaiset seurat jäivät pois ja mukaan tulivat Alajärvi ja Soini.
Lappajärvellä juhlaperinteen aloitus oli arvovaltainen, kun mukaan oli saatu puhujiksi ensimmäisen nuorisoseuran perustaja Matti Sippola Kauhavalta ja liikkeen johtaja kirjailija Santeri Alkio.
Kesäjuhlien ohjelman pääpaino oli musiikilla, kuoroilla ja orkesterilla sekä näytelmillä.
Järviseutulaisten erityistä lauluinnostusta osoitti se, että kun Etelä-Pohjanmaan nuorisoseura järjesti vuosittain laulujuhlat, niin Järviseudun nuorisoseurapiiri halusi omat laulujuhlansa.
Vasta vuonna 1934 piirit saivat sovituksi, että juhlat järjestettäisiin vuorovuosina.
Sotien jälkeen uudella innolla
Sotavuodet tekivät järjestämiseen luonnollisesti tauon, mutta rauhan tultua järjestelyihin ryhdyttiin entistä innokkaammin.
Laulujuhlien kutsu ja ohjelma sekä kuorokilpailun nuotit julkaistiin hyvissä ajoin, että esiintyjäryhmät ehtivät valmistautua.
Vuonna 1948 juhlat järjestettiin Alajärven kirkonkylän, Koskenvarren nuorisoseuralla ja Kurejoen Huvisaaressa.
Sunnuntaina oli juhlakirkko ja sankarihaudoilla käynti, pääjuhla oli juhlakulkueen jälkeen urheilukentällä ja illalla Kurejoella, jonne ohjelman oli järjestänyt Lehtimäen Ns.
Pääjuhlan kuorokilpailussa parhaaksi arvioitiin Evijärven kuoro, toiseksi sijoittui Pokelan kuoro Vimpelistä ja kolmannen sijan jakoivat Vimpelin Sääksjärven ja Alajärven kuorot.
Urheilukentän pääjuhlassa oli arviolta 2 000 osallistujaa.
Laulujuhlainnostus lähtöisin Keski-Euroopasta
Kuorolaulun suosio kulkeutui Keski-Euroopasta Viron kautta myös Suomeen 1800-luvulla.
Viron ensimmäiset laulujuhlat vuonna 1869 saivat suomalaiset järjestämään myös isot laulujuhlat. Ensimmäiset järjestettiin Jyväskylässä 1884 Suomen säveljuhlat -nimisenä.
Ennen toista maailmansotaa laulu- ja soittojuhlia oli tarjolla jokaiselle. Suurin järjestäjistä oli Sulasol, kirkkomusiikkiväellä oli omansa, samoin työväenliikkeellä ja luonnollisesti myös ruotsinkielisillä.
Valtakunnallisia laulujuhlia ovat Kirkon musiikkijuhlat (joka 4. vuosi), Sulasolin Laulujuhlat (joka 5. vuosi).
Virossa ja Latviassa laulujuhlat pidetään joka viides vuosi.
Sortavalan laulujuhlia järjestettiin muutamia ennen sotia ja viimeksi vuonna 2012.