Legendaarinen MTV3:n uutisankkuri Urpo ”Upi” Martikainen innostui maalamaan vanhaa Vimpeliä ja julkaisi akvarellistaan kuvan Facebookin Vimpelin vanhat valokuvat -ryhmässä. Julkaisu kirvoitti vilkasta keskustelua siitä, mikä talo teoksessa mahtaakaan olla kuvattuna ja keitä siellä on asunut.
Vimpeliläiset tunnistivatkin hetkessä, että kyseessä oli jokirannassa sijaitsevan Suomelan talon pihapiiri. Kuva herätti lämpimiä muistoja, sillä pari kommentoijaa tunnisti rakennuksen äitinsä ja mummonsa kotitaloksi.
Lähes samasta paikasta otettu kuvakin löytyi ja ryhmän muutkin seuraajat pääsivät todistamaan kuvien yhdennäköisyyden. Aika moni muisti myös Martikaisen äidin, joka oli Vimpelistä kotoisin.
– Vimpeli on mennyt ihon alle ja tunnen paikkakuntaan lukkarinrakkautta. Perheemme vietti siellä pitkät kesälomat 1950- ja 1960-lukujen taitteessa äitini kotitilalla, joka sijaitsee edelleen Koskelantien ja Savojoen risteyksessä, vuonna 1947 syntynyt uutisankkuri kertoo.
Idea tilaustyöstä
Idean akvarellin maalaamiseen Martikainen sai tilaustyöstään Kauhavalle. Pienenä poikana mieleen jäänyt sielunmaisema piti päästä ikuistamaan taiteen keinoin, sillä valokuvia ei tuolloin ollut kovin paljoa kyliltä otettu. Taiteellisessa perheessä maisemia oli ikuistettu enemmänkin piirtäen.
– Tuli mieleen, että haluan maalata maalaisnäkymän myös Vimpelistä. Hain kylänäkymää, mikä vastasi suurin piirtein sitä, minkä olin tottunut siellä poikasena näkemään.
Vaikka omat muistikuvat äidin kotiseudun rakennuksista ja arkkitehtuurista olivat vahvoina mielessä ja vanhempien maalausluonnokset edelleen tallessa, halusi taiteilija jotain kättä pidempää.
– Halusin tarkastella yksityiskohtia ja niinpä pengoin hirveän määrän vahoja valokuvia yleistä kuva-arkistoista. Viimein silmiin sattui kuvia, joista löytyi tutun näköinen pohjalaispihapiiri, Martikainen selventää urakkaansa.
Maalausta ei ole pelkästään kopioitu kuvasta, vaan Martikainen hahmotteli työhönsä hevosen, joka oli vahva muisto myös Vimpelin kesälomista – äidin kotona oli hevonen, jolle lapset saivat aina syöttää sokeria.
Lapsuuskesien vahvoihin muistoihin liittyvät myös tilan muut eläimet sekä äidin kertomukset, joissa hän oli paimentamassa lehmiä metsälaitumilla.
Maalauksen tunnistettavuutta lisää taustalla häämöttävä Vimpelin kirkon kellotapuli.
Taiteelliset lahjansa Martikainen kertoo perineensä äidiltään, joka opiskeli taiteita Ateneumissa ja teki töitä posliinimaalarina Arabian tehtaalla. Äiti Aino, joka oli omaa sukua Hautala, muutti Helsinkiin jäätyään leskeksi hänen miehensä Martti Rantalan kaaduttua sodassa.
Äidin neuvomana ei tullut taiteilijaa
Martikaisen leipätyöksi ei tullut taide, vaikka hän oli lahjakas jo lapsena. Maalaamisen taidon hän oppi kotona.
– Mahdollisuuksia harrastuksiin ei tuolloin ollut. Kun oli tekemisen puutetta, äiti antoi paperin ja kynän ja sanoi, että piirtele siihen.
Kun alkoi näyttää siltä, että pojassa on taitelijan vikaa, neuvoi äiti kuitenkin hankkimaan oikean ammatin. Äidillä oli omakohtaista kokemusta taiteilijan urasta ja liekö sillä ollut vaikutusta pojalleen antamiin neuvoihin.
Martikainen hankki taloushallinnon koulutuksen, mutta ei ole päivääkään sitä työtä tehnyt.
– Myynti ja markkinointi kiinnostivat ja näytti siltä, että mainosgraafikon tai arkkitehdin ura häämöttää.
– Muistin kuitenkin vanhan sanonnan – sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Kaipasin enemmän vapautta ja päädyin journalistin työhön, Martikanen selventää uravalintaansa.
Ennen maikkarin kymppiuutisia Martikainen työskenteli paikallislehdessä Savossa, kymmenisen vuotta Ylen aluetoimituksessa Mikkelissä sekä Ruotsin television SVT Uutisten toimituksessa.
Martikainen, joka muistetaan letkeistä heitoista uutisten loppukevennyksen jälkeen, päätti haastattelunkin tuttuun tyyliin.
– Toisinkin olisi voinut tapahtumat edetä silloin äitini Helsingin opiskelujen aikaan. Ateneumin jälkeen hän sai nopeasti työpaikan Arabian porsliinitehtaassa.
– Nuori taiteilija oli iloinen onnenpotkustaan, ja kirjoitti kotiin innoissaan ”Nyt olen saanut jo työpaikan Arabiasta… olen niin iloinen”- Ja vastauskirje vanhemmilta tuli takaisin ihan saman tien: ”Herraisä, tyttö, etkö saanut töitä yhtään lähempää, tule kotiin, onhan niitä töitä täälläkin”.
Juttua muokattu 6.3.2023 klo 9.50. Martikaisen äidin ensimmäisen miehen nimi korjattu. Oikea on Martti Rantala, ei Matti Rautala.
