Luonnonvarakeskus aloittaa susien pannoittamisen osana Windlife-hankkeen tutkimustyötä. Hankkeessa selvitetään, miten tuulivoimalat vaikuttavat eläinten liikkumiseen, ympäristön käyttöön ja lisääntymisen onnistumiseen.
Susien lisäksi hankkeessa tutkitaan metsäpeurojen, maakotkien ja porojen liikkumista ja lisääntymistä tuulivoima-alueilla ja niiden ympäristöissä.
Susien pannoitetaan 3–5 reviirillä, joiden alueelle on suunnitteilla tuulivoimarakentamista lähivuosina. Pannoitusalueet sijaitsevat Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Satakunnassa. Pannoitukset alkavat helmikuussa ja päättyvät huhtikuun alussa suden lisääntymisrauhan varmistamiseksi.
Tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta kertoo tiedotteessa, että jokaiselta reviiriltä varustetaan GPS-lähettimellä useita susia.
– Tavoitteenamme on erityisesti lisääntyvän parin pannoittaminen, sillä aikuiset sudet ovat asettuneet pysyvästi tietylle alueelle ja siten saamme tietoa nimenomaan tuulivoimalan vaikutuksesta niiden liikkumiseen ja elinpiirin käyttöön. Samoille susille vaihdetaan panta noin joka toinen vuosi. Yhteensä hankkeessa pannoitetaan vuosittain 10–15 sutta, sanoo Kojola.
Erityisen arvokasta tietoa
Luonnonvarakeskuksen mukaan tutkimuksellisesti GPS-pannan tuottama aineisto eläimen liikkumisesta on erityisen arvokasta, sillä vastaavaa tietoa tuulivoimatuotannon vaikutuksista eläinten tilankäyttöön ei voi saada millään muulla tavalla. Tietoa susireviirien koosta hyödynnetään myös kannanarvioinnissa.
Ennen metsästyskauden alkua sijaintitietojen pohjalta tuotetaan nähtäville reviirin käytöstä kertovat lämpökartat luonnonvaratieto.luke.fi-sivuille. Luke tarkastelee muita mahdollisia liikkumistiedon esittämismuotoja ennen syksyä.
Pannoitukset ovat luvanvaraisia ja toimintaa valvovat esimerkiksi aluehallintovirasto ja Suomen riistakeskus. Hankkeessa toimitaan ensisijaisesti valtion mailla, ja mahdollisissa poikkeustapauksissa pannoitukset tehdään aina maanomistajan ja metsästysoikeudenhaltijan luvalla.
Ohjelmajohtaja Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että kaikki toimenpiteet suunnitellaan, arvioidaan ja toteutetaan niin, että niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän stressiä tai muuta haittaa eläimelle.
– Kaikki pannoitukseen osallistuvat on koulutettu tutkimuseläinten käsittelyyn, ja merkintätyötä konsultoi eläinlääkäri.