Lu­val­li­sel­la sei­näl­lä graf­fi­ti on upea vä­ri­läis­kä: am­mat­ti­lai­nen antaa niksit kuinka aloit­taa

Alajärvi
Jemma Cafe -maalaus koristaa nyt museon takaterassin seinää.
Jemma Cafe -maalaus koristaa nyt museon takaterassin seinää.
Kuva: Erja Pekkala

Graffitit nousevat aika ajoin isoin kirjaimin otsikoihin, kun niitä on tehty luvatta ja väärään paikkaan. Heinä–elokuun vaihteessa Alajärvellä Nelimarkka-museon kahvilan terassilla graffitia sai maalata mielin määrin ja luvan kanssa.

Kyseessä oli museon järjestämä seinämaalauksen työpaja, johon osallistui nuoria Alajärveltä ja Soinista sekä kauempaa Seinäjoelta ja Helsinkiä myöten.

Ohjaajana toimiva Matti Lankinen kertoo, että ensimmäinen päivä kului työn suunnittelussa ja piirtämisessä. Luonnosvaiheessa työtä vielä hieman muutettiin ja maalauksen hahmo sai irvistävät hampaat.

Toisen päivän aikana työtä väritettiin ja se sai graffitille ominaisia piirteitä paksuista kirjaimista.

– Työpaja on kiinnostanut nuoria hyvin. Maanantaina oli parhaimmillaan kahdeksan maalaria ja tänään tiistaina vielä viisi, kertoo Lankinen.

Lankinen työskentelee kesätaiteilijana Lapuan kaupungilla. Hän on kiertänyt taiteen parissa erilaisissa tapahtumissa Lapuan ja Alajärven lisäksi Kauhavalla, Lappajärvellä, Evijärvellä ja Kortejärvellä.

Graffiteihin hän tutustui reilu parikymmentä vuotta sitten. Sittemmin Lankinen on maalannut tilaustöinä useita seinämaalauksia eri paikkakunnille.

Seinämaalaus-työpajan ohjaajana toimi Matti Lankinen.
Seinämaalaus-työpajan ohjaajana toimi Matti Lankinen.
Kuva: Erja Pekkala

– Ensimmäisen kerran näin graffiti-maalauksia videopeleissä, sekä Vantaalla varmaankin 1980–1990 -lukujen vaihteen laillisten alikulkuihin maalattujen graffitien muodossa, mies muistelee.

– Meillä oli kotona autotallissa myös puulevy ja siihen sain harjoitella isän autoremontista ylimääräiseksi jääneillä maaleilla, Lankinen kertoo

Seinän edustalla ahertavista nuoristakin osa kertoo harjoitelleensa graffitien tekoa kotona. Yksi nuorista, joka on ollut aiemminkin graffitikurssilla ja käynyt maalamassa Japanissa asti, sanoo graffitissa kiinnostavan sen sarjakuvamaisuus ja erityisesti se, että työssä ei ole realistisia hahmoja. Toinen kertoo maalaavansa kotona ja pitää aihetta mukavana harrastuksena.

Ensimmäistä kertaa graffitien parissa touhuavat pojat tuumaavat ytimekkäästi, että homma on ”Sika kivaa”.

Nuoria maalauksessa innosti erityisesti sarjakuvamaisuus.
Nuoria maalauksessa innosti erityisesti sarjakuvamaisuus.
Kuva: Erja Pekkala

Katutaiteen suosio jälleen nousussa

Seinämaalauksia eli muraaleja on hyvin monenlaisia. Tyypillisesti niitä tehdään isoille ja tyhjille pinnoille. Graffiti on nuorten alullepanema urbaani taideliike, joka syntyi syntyi Philadelphiassa ja New Yorkissa 1970-luvulla. Eurooppaan se saapui vuosikymmen myöhemmin.

Alkujaan graffiteissa oli aiheena pelkästään paksuin kirjaimin tehty nimikirjoitus. Tyylitellymmät nimikirjoitukset ja moniväriset maalaukset syntyivät tästä hieman myöhemmin.

– Suomeen ensimmäiset maalaukset tulivat 1980-luvulla. Ensimmäisessä aallossa graffitit olivat tosi suosittuja ja näkyivät myös muodissa.

Lankinen on kotoisin Pirkanmaalta, mutta hän on asunut myös Helsingissä.

– Kontulan asemalle 1980-luvulla tehty graffiti on edelleen siellä, mies muistelee.

Hän tietää kertoa, että Etelä-Pohjanmaalla Lapualla saattaa olla edelleen nuorisotiloissa olemassa graffitien kulta-aikaan tehty maalaus.

– Yksi Lapuan ensimmäisistä, ellei ensimmäinen, graffiti tehtiin myös samoihin aikoihin 1980–90 -lukujen taitteessa Lapuan nuorisotiloille. Teosta oli tekemässä useampia nuoria jotka harrastivat skeittausta.

Lankisen mukaan seuraavalla vuosikymmenellä katutaidetta ei enää katsottu hyvällä.

– 1990-luvulla graffitien suhteen oli nollatoleranssi, eikä niitä hyväksytty yhtään. Silloin ja vielä tämän vuosituhannen alussa niistä kirjoitettiin pelkästään huonoon sävyyn. Ja tulihan niitä välillä vääriin paikkoihin.

Lankinen toteaa hyvillään, että nyt on toisin ja maalaukset ovat hyväksytty ja kiva juttu.

Toisena työpajapäivänä maalausta väritettiin. Lopullinen työ viimeistellään ääriviivoilla.
Toisena työpajapäivänä maalausta väritettiin. Lopullinen työ viimeistellään ääriviivoilla.
Kuva: Erja Pekkala

Alkuun millä tahansa maalipurkilla

Ilman lupaa seinämaalauksia ei kuitenkaan muiden seiniin saa tehdä.

– Maalauksia tehdään usein kotona tai jos kaveripiirissä joku sattuu olemaan maatilalta, voi sieltä löytyä sopivia ladon seiniä. Kaupungeissa jotkut maalaavat purkutaloja. Isommissa kaupungeissa on usein luvallisia seiniä, joihin graffiteja voi tehdä, Lankinen tietää kertoa.

Alkuun pääsee millä tahansa maalipurkin jämällä, mikä kotoa löytyy ja tasaisella levyllä, johon maali tarttuu.

– Tavalliset rautakauppamaalit käyvät myös, mutta yleisimmin käytetään akryylispraymaalia. Ne ovat ehkä edullisempiakin, kuin tavalliset automaalit, joissa saattaa olla myös lakkaa samassa purkissa.

– Maaleja löytyy erikoisliikkeistä ja netistä voi tilata myös, Lankinen neuvoo.

Päivän päätteeksi työpajalaiset viimeistelivät vielä Jemma Cafe -maalauksen. Teksti tuli luonnollisesti Nelimarkka-museon kahvilan nimestä, jonka terassia maalaus tulee koristamaan.

Mainos
Järviseutu-lehden pelit

Pelaa Järviseudun digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä