Lastenlasten äänet ovat parasta, mitä arjessa voi kuulla. Omasta pojastani, heidän isästään, on tullut aikamies ja minusta pappa. Olen reservin kapteeni, mutta pappana aktiivipalveluksessa.
Olin varannut kesän miettiäkseni, miten vastata minulle esitettyyn haasteeseen ryhtyä ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Vastasin kysymykseen sanoilla ”kyllä ja tosissani”, sillä lastemme ja lastenlastemme elämänpiiri kaipaa parempaa päätöksentekoa.
Kuten osa lukijoista tietää, olen kotoisin Alajärven Menkijärveltä ja ylpeä siitä. Menkijärvi antoi minulle hyvät eväät elämään ja Järviseutu on yhä sydämeni ankkuri. Lapsuuteni Menkijärvi oli huolehtiva kylä, jossa väki tunsi toisensa. Tieto pienten poikien ja vähän isompienkin kolttosista kiiri kotiin ennen kuin sinne itse polkupyörällä ehti, ihan ilman kännyköitä ja somea. Kylä asetti turvalliset rajat, opasti ja kuunteli.
Minä toivon maailmalle ja Suomelle menkijärkeä, kylän tunnelmaa, jossa ongelmista ei katsottu sivuun vaan niihin etsittiin yhteisiä ratkaisuja.
Kouluissa on palattava askeleita takaisin. Kännykät on pistettävä reppuun ja koulukirjat otettava takaisin käyttöön. Opettajien aika on ohjattava opettamiseen ja kouluille pitää palkata aikuisia ihmisiä huolehtimaan työrauhasta. Vahtimestareiden myötä menetimme suuren joukon järjestyksenpidon mestareita. Kyläseutujen ja maalaispaikkakuntien kehittämisessä on huolehdittava harrastusmahdollisuuksista ja tiestön kunnosta.
Kyse on huoltovarmuudesta aikana, jolloin suomalaisen ruuan tuotanto ja teollisuuden alihankintatyöt ovat jälleen arvossaan.
Ei se tekisi pahaa eduskunnallekaan, menkijärki.
Harri Seppälä
kansanedustajaehdokas (kok.)