Tähänkin paikkaan liittyy tarina, jonka ohi tietämätön kävelee. Kolme valtavaa pihtaa, kolme pihlajaa ja kaksi mäntyä ja niiden keskellä neljä isoa kiveä kolmionmuotoisella nurmikentällä Alajärven Makasiininkankaalla. Sattumalta ne eivät ole tässä.
Puilla ja kivillä on oma tarinansa. Keskeisintä lienee kuitenkin niiden sijainti. Ollaan nimittäin monella tapaa katsottuna Alajärven paikallishistorian ytimessä.
Makasiininkangas on saanut nimensä lainajyvämakasiinista, joka valmistui tälle paikalle 1858.
Viljamakasiiniin talletettiin hyvinä satovuosina viljaa käytettäväksi huonoina vuosina joko syönti- tai siemenviljana. Varavilja olikin tarpeen, sillä 1860-luvulla elettiin katovuosia, oikeastaan vuosi toisensa jälkeen. 14 prosenttia alajärveläisistä kuoli nälän ja tautien heikentämänä vuonna 1868.
Paikallishistorian sydän Makasiininkankaasta tuli 1800-luvun lopulla, kun viljamakasiinin kupeeseen rakennettiin kansakoulu ja käräjähuoneisto, josta tuli sittemmin kunnantoimisto. Ja tämän rakennuksen viereen rakennettiin vielä lautamiesten tupa, joka tunnettiin myöhemmin kansanhuoltona ja kirjastona. 1900-luvun alussa alueelle rakennettiin säästöpankki ja lottien ylläpitämä kahvila. Enää noista rakennuksista ei ole tällä paikalla jäljellä mitään.
Viljamakasiini tosin palvelee nykyään museona Tuluutissa. Alajärvi-seuralle se luovutettiin vuonna 1953. Sen entisellä paikalla on nyt paloasema, entinen jo sekin. Viljamakasiini oli vuosia käyttämättömänä, mutta yleisölle se avattiin taas 1992.
Mutta ne neljä isoa kiven murikkaa ja puut. Kun viljamakasiinin käyttöönotosta oli kulunut 140 vuotta pidettiin juhlat ja paljastettiin muistokivet. Oli vuosi 1998. Muistomerkin tarkoitus oli olla nimenomaan lainajyvästön muistomerkki.
Puut paikalla olivat jo tuolloin. Ne nimittäin oli istutettu vuonna 1992. Silloin vietettiin Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlaa ja Järviseudulla vietettiin myös valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Syntyi "Juuret kotiseutuun -kotiseutupuistikko".
– Lisäksi sen tuoma vihreys on erityisen tervetullut aikaisemmin hallitsemattoman aukealle Makasiinikankaalle, kirjoitti Järviseutu heinäkuussa 1992.
Puita istuttivat sekä alajärveläislapset että alueelta maailmalle lähteneet siirtolaiset. Nimikkopuunsa saisivat muun muassa lehtimäkeläissyntyinen Paavo Vainio että Möksystä lähtöisin olleet Pirkko ja Eero Uusimäki.
1950–90-lukujen välissä alueelta purettiin Järviseudun uutisen mukaan liki kymmenen rakennusta uusien teiden tai uusien toimintojen tieltä. Ydinkeskustan suunnittelukilpailussa Makasiinikankaan alue nousi erääksi keskeiseksi kaupungin kehittämiskohteeksi.
– Tämän suunnitelman maisemallisena periaatteena on mäenlakialueelle luonteenomaisesti kuuluvan havupuuston lisääminen ja alueella olevien toimintojen jäsennöinti muun muassa istutusten avulla.
Istutuksista puheen ollen, vuonna 2025 alue on istutusten osalta todella mallikelpoinen. Ja liikennepuisto on takuulla tarpeellisempi kuin vuonna 1992 suunniteltu määrä parkkipaikkoja.
Kehitys kehittyy, mutta aika usein toivoo, ettei kaikki vanha katoaisi. Olisipa edes muutama niistä vanhoista rakennuksista voinut säilyä ohikuljettavaksi tänään.
Artikkelissa on käytetty lähteenä Järviseudun lehtiartikkeleiden lisäksi myös Järviseudun historia II, s. 172–183 ja Heikki Junnila: Alajärven historia s. 376.