Palmusunnuntaina muistetaan sitä, että Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.
Kunnon juutalaisen tavoin Jeesus oli käynyt Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla monena vuonna ennen tätä viimeistä kertaa.
Juhlat kertoivat Jumalan suurista teoista historian varrella.
Juutalaisen sanonnan mukaan juhlan syy koostuu kolmesta pääosasta:
1) Ne yrittivät tuhota meidät, 2) Jumalan avulla me selvisimme, 3) joten syödään.
Vanhan testamentin juhlista juuri pääsiäisessä korostuu tämä kuvio. Israelilaiset olivat olleet orjina Egyptissä. Jumala oli vapauttanut kansansa, ja sitä juhlittiin pääsiäisenä.
Historian varrella Jumala oli puuttunut tapahtumien kulkuun myöhemminkin, joten kalenteriin oli aina lisätty juhla, jolloin muistettiin Jumalan suuria tekoja ja juhlittiin yhdessä perheen ja muidenkin kanssa. Näin syntyi Esterin kirjassa juhla nimeltä purim.
Näin syntyi Uuden ja Vanhan testamentin välillä juhla nimeltä hanukka. Näin syntyi myös muita juutalaisia juhlia näiden jälkeen.
Varhaiset kristityt seurasivat tätä tapaa, minkä vuoksi me vietämme joulua. Jumala puuttui jälleen historian kulkuun ja tuli pelastamaan meitä. Joten kalenteriin oli syytä lisätä uusi juhla, jolloin muistettiin tätä Jumalan suurta tekoa.
Samoin pääsiäinen sai uuden merkityksen, johon vanha jo viittasi.
Jumalan suurin pelastusteko tapahtui, kun Jeesus antoi henkensä meidän vuoksemme ja kolmantena päivänä voitti kuoleman.
Siinä on syntien anteeksianto, ja tie avattuna tulevan maailman elämään. Joten meillä on syytä juhlaan.
Terho Kanervikkoaho