Olin 3,5-vuotias veljeni Arin syntymän aikaan. Vuosi oli 1974 ja marraskuu. Maatalossa oli siihen aikaan työtä yllinkyllin varsinkin kesäaikaan ja hyvänä apuna oli Aleksi-pappa.
Kun Ari otti ensiaskeleitaan, hän oppi ensin juoksemaan, mutta ei pysähtymään.
Joku olikin aina ottamassa vastaan sellaisen pikku "spurtin"jälkeen.
Ari osallistui pienestä pitäen maatalon töihin. Erityisesti kesäaika oli mielenkiintoista meille molemmille. Oli kiireitä: heinäntekoa ja AIV-rehun tekoa, joka taisi olla meille molemmille se kesän kohokohta.
Arin varttuessa hänen tulevaisuuden suunnitelmansa olivat aika selvät. Yläasteelta päästyään hän meni heti Alajärvelle maatalousoppilaitokseen, josta löytyi paljon uusia kavereita.
Heistä moni tuli tutuksi minullekin, koska siihen aikaan tuli tentittäväksi moottoripyöräkortit.
Asepalveluksen Ari suoritti Oulussa.
Veljeltäni onnistuivat maataloustyöt ja konehommat luonnostansa. Hän oli hyvä huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista. Kotona seinällä on edelleen plakaatteja ja kunniakirjoja lehmistä, jotka ovat yltäneet ennätykseen tuotoksissaan.
Ari oli hyvin rauhallinen luonteeltaan, harkitsevainen ja avulias. Itse kun jäin jollain autolla tienposkeen, niin soitto Arille, ja hän tuli hinaamaan auton kotiin.
Työn vastapainona Arilla oli harrastuksena moottoripyöräily. Kauniina kesäiltana hän saattoi pyöräillä kauempanakin. Pisin pyöräilyreissu oli Norjaan kavereiden kanssa.
Ari oli hillitty ja harkitsevainen ja punnitsi sanojaan tarkasti, ennen kuin sanoi ne ääneen. Usein mukana oli ripaus huumoria. Tästä johtuen hänellä oli hyvät välit kaikkien kanssa.
Lopuksi voi päätellä, että Ari sai elää suhteellisen onnellisen elämän ja sai poistua tästä elämästä rauhallisesti nukkuessaan. Meille jäi muisto ystävällisestä ja avuliaasta Arista.
Tämän suuren surun keskellä olemme saaneet tuntea vahvaa myötäelämistä ja osanottoa suurelta joukolta läheisiä, ystäviä, sukulaisia ja koko kotiseudun väkeä. Kiitos, että olitte runsain joukoin saattamassa Aria hänen viimeiselle matkalleen.