Kun sähkön hinta kipusi taivaisiin, alkoivat ihmiset lämmittää talojaan niilläkin tulipesillä, jotka ennen olivat vain tunnelman tuojia. Kekseliäät kotikokit hoksasivat vielä, että takoissa ja pönttöuuneissa, joissa ennen kärvennettiin korkeintaan makkaraa, voi valmistaa suuhunpantavaa pullasta puuroon ja kinkusta kahvikakkuun. Yksi kekseliäistä takassa kokkaajista on lehtimäkeläinen Esko-Juhani Kuisti.
Hän mietti kaverinsa kansa joulun alla, että mahtaisiko joulukinkun saada paistettua jotenkin muuten kuin sähköuunissa.
Kaverukset päättivät molemmat tahoillaan kokeilla joulupöydän kunkun kypsennystä takassa ja hyvä tulos innosti muuhunkin tulipesäkokkailuun.
– Kinkusta tuli hyvää ja mureaa. Hieman se päältä nahistui, koska alkuun uunin lämpötila oli korkea, Kuisti kertoo.
– Laitoin kinkun alle ritilän ja uunipellin, johon rasva valui. Mietin paistopussin käyttämistä, mutta jätin sen pois. Kinkussa oli mittari, josta kypsyyden sai varmennettua, mies lisää.
Aamupuuro valmiiksi yön aikana
Jouluisen kokeilun jälkeen takassa on valmistunut monenlaisia arkiruokia ja viikonlopun herkkuja. Enimmäkseen Kuisti on kypsentänyt lihaa, kalaa tai kanaa.
Takka on varaava ja tulipesään on lisätty tulitiiliä varaamaan lisää lämpöä.
– Uunia pitää lämmittää tarpeeksi, jotta pitkää haudutusaikaa vaativa ruoka ehtii kypsyä. Kypsentämisen voi aloittaa jo silloin, kun uunissa on hiillosta, mutta pelti laitetaan kiinni vasta, kun hiillos on sammunut, Kuisti muistuttaa.
Kova hiillos polttaa ruoan helposti, joten Kuisti neuvookin käyttämään uunissa tiiliä tai erillisiä telineitä, joiden päälle kuumuutta kestävä astia laitetaan. Hän suosii rautaista tai keraamista kannellista pataa tai rosterisia uunivuokia.
– Tulitiilet ovat uunin reunoilla, kun pesässä on tulet. Käännän ne sitten astialle telineeksi. Joillakin uuninvalmistajilla on omia tarvikkeita myynnissä ruoanlaittoa varten, Kuisti tietää kertoa.
Perheessä on puolison ja neljän kuukauden ikäisen vauvan lisäksi kolme kouluikäistä poikaa. Aikaisemmin aamupuuro valmistui sähköisessä haudutuspadassa.
– Kun uuni on illalla lämmitetty, laitan rautapataan kahden litran puuroannoksen. Se hautuu yön aikana ja on valmista, kun pojat heräävät. Rautapata on takkaan hyvin soveltuva, eikä puuro pala siihen kiinni.
Isän kokkailut ovat muiden perheenjäsenten mielestä olleet onnistuneita ja puoliso kehuukin, että erityisesti loimulohi maistui kaikille, sekä savipadassa kypsennetty kokonainen kana.
Suunnitelmissa leipää ja konttikeittoa
Kuisti on pohdiskellut takkaruokalistan laajentamista leipomiseen. Hän kaivoi jo komerosta esiin edesmenneen äitinsä leivänpaistolaatan. Keittoja ei takassa ole vielä valmistunut, mutta niihinkin on ideaa hautumassa.
– Leipää voisi paistaa kivellä hiilloksen päällä. Pitsaa en ole kokeillut takassa, siihen meillä on oma paistouuni tuolla pihalla, Kuisti viittaa.
– Poron konttiluista olisi kiinnostavaa kokeilla keittoa. Se on varmasti hyvää.
Takka ei olekaan ainoa ei niin perinteinen ruoanvalmistuspaikka lehtimäkeläiselle. Ruokaa valmistuu myös puuhellalla ja metallimiehenä hän valmisti viime kesäksi kyseisen pitsauunin yhtenä lauantaipäivänä.
Nyt suunnitteilla on nykyään puutarhakokkien parissa trendikkäänäkin tunnettu savustin eli smoker.
Rosvopaistin teko on myös miehelle tuttua. Isä aikoinaan valmisti kyseistä työlästä herkkua Suninsalmen Venetsialaisissa.
– Pitihän sitä itsekin opetella tekemään. Vanhasta navetasta jäi muuripata joutilaaksi ja keksin tehdä rosvopaisti siinä. Pohjalle tulitiiliä ja hienoa hiekkaa ja tulet alle. Liha laitetaan sitten kypsymään lämmitettyyn hiekkaan.
Sähköhellan käytöstä perheessä ei ole luovuttu ihan kokonaan. Takan lämmitys kestää oman aikansa, eikä sieltä nopeaan nälkään ateriaa ehdi valmistua. Kuuma uuni hohkaa samalla taloon lämmintä, eikä ruoanlaitto onnistu kovin lämpimällä kelillä.
– Enimmäkseen teen takassa ruokaa viikonloppuisin tai juuri noita yön yli haudutuksia, kun uunia on illalla lämmitetty. Kesällä siirrytään ruoanlaittoon pihalle grillin, pitsauunin ja savustimen ääreen, Kuisti tuumaa.
