Kuka ymmärtää metsäluonnon merkityksen vai ymmärretäänkö se silloin kun arvokas maisema on luovutettu tuulivoimayhtiöiden käyttöön.
Soiden ympäröimä metsäluonto Alajärven Möksyssä on yksi kauneimpia erämaa-alueita. Siellä hiljaisuus asuu. Astuessani isäni kotitalon Linkkilän pihaan ja katsoessani ylös näen haukan liitelevän äänettömänä vain hiukan ylempänä.
Hangella hiihdellessä tapaan isojen metsälintujen jälkiä. Voiko rauhaa lähemmäksi päästäkään. Ylimmäisen suon kohdalla kuvaan ahman jäljet, jotka nousevat harjulle ja ylittävät tien jatkuen kohti Suolasalmennevaa.
Lähistöllä oleva Ahvenlampi on monelle lapsuudesta tuttu retkikohde missä ei ollut turisteja. Silloin lammen kirkasta vettä reunusti kaunis suomaisema. Nyt sen vierellä kohoaa valtaisat tuulimyllyt. Sydän särkyen jatkan eteenpäin kun kuulen ympäristön muista tuulivoimahankkeista. Alajärven päättäjät, mikä on oikeasti arvokasta. Suomen kadotettua luontoa ei voida rahallakaan ostaa takaisin. Kallioperä mikä hajotetaan ei sekään uusiudu.
Isoisäni Väinö Hakala eli luonnon läheistä elämää metsänvartijana Möksyn Linkkilässä. Sodan taisteluista selvittyä, perhe rakennettiin ja elämää elettiin omavaraisesti viljellen ja karjaa hoitaen.
Isäni Veikko Hakalan, omalle isälleen kirjoittaman muistorunon myötä haluan vedota teihin hyvät Alajärven luontoarvoista päättävät ihmiset.
Isän muisto
"Sä näe aina pienoinen, ympärilläs kauneuden,metsän, luonnon, eläimet ja toiveet toisten ihmisten. Hän eli niin kuin neuvoikin, sovussa kanssa luonnon. Kuin metsän taikaa ollut ois, rauha omantunnon.
Kunpa elää saisin niinkuin hän, elämäni ehtoon. Mielen aina rauhaisan ja kunniakkaan kuoleman; painaa pääni syksyn lehtoon."
Isoisäni elämä päättyi syksyisellä metsästysreissulla, juuri ennen sitä hän sai vielä kaataa hirven. Rakkaus metsäluontoa kohtaan tuli itselleni perintönä. Toivoisin että muut saisivat kokea samaa.
Tiina Hakala