Kolumni: Kodin mestarikokki

Aamulla usein keitän puuroa koko perheelle ja on ihana kuulla, että minun tekemäni puuro maistuu lapsille. Lapsuuden kodissa äitini on toiminut pääkokkina ja se oli ihan tavallista silloin Japanissa. Mutta joskus lauantaina isäni kokkasi meille. Usein ruoka oli paistettua nuudelia kiinankaalin ja lihan kanssa sekoitettuna. Tykkäsimme myös hänen tekemästä ruoasta. Alakoulun kotitaloustunnilla koululaisten äidit olivat välillä mukana auttamassa. Tottakai silloin ruoka oli hyvää. Mutta yläkoulun oppitunnilla opettaja jakoi kerran tytöt ja pojat erilliseksi kokkausryhmäksi. Meidän neljän hengen poikaryhmä epäonnistui totaalisesti. Riisi oli kovaa, misokeitto oli mautonta ja kala ei ollut tarpeeksi kypsää. Vasta lukion aikana onnistuin kokkaamaan jotain, ja tuolloin onnistunut ruoka oli pastaa.

Japanissa ennen vanhaa arvostettiin naisten kotitalousosaamista ja siksi erityisesti naimisiinmenoa suunnittelevat naiset kävivät erilaisilla kurssilla. Sen mukaan yksi suosittu on teeseremonia-kurssi. Siellä opittaan esimerkiksi, miten otetaan kuppi käteen tai kuinka kauniisti voi avata oven. Eräs äiti kertoi, ettei hän ole käyttänyt tätä osaamista lainkaan. Hän epäili siksi, että tarvitaanko sen opettelua oikeasti. On kivaa, että kokkaaminen ei enää kuulu vain äideille, vaan jokainen perheen jäsen voi osallistua ruoan tekemiseen. Alajärveläinen kaverini sanoi joskus, että hänen lapsista joku valmistaa salaattia ja toinen paistaa kalaa. Siis ruoan laittaminen on heidän perheen yhteinen asia ja ihailen sitä.

Shuhei Yamaguchi