Selityksiä ja itsestäänselvyyksiä

Suomessa säästä valittaminen on lähes kansalaisvelvollisuus. Kesä taas on asia, joka tuntuu olevan arvostelun yläpuolella. Olen huomannut tämän tehdessäni lähipiirissäni empiiristä tutkimusta lempivuodenajoista. Yleisin vastaus on kesä ja välillä tuntuu, että se on myös ainoa oikea vastaus. Sitä ei tarvitse vastaajien mielestä perustella, koska pelkän sanan ajatellaan jo itsessään selittävän kaiken: valoisuuden, lämmön, huolettomuuden. Vastauksissa kuuluu ihmetys siitä, pitääkö tällaista edes kysyä. Senhän pitäisi olla itsestään selvää.

Tämä kesä on tosin ainakin säiden osalta ylittänyt kaikkien odotukset. Lämpöä on riittänyt työpäivien jälkeenkin vielä pitkälle iltaan. Kun kesä tuntuu kunnolla kesäiseltä, on ehkä myös helpompi siirtyä syksyyn. Niidenkin, jotka määrittelevät itsensä ehdottomiksi kesäihmisiksi.

Kesätöiden aloitushaastattelussani totesin, että helteillä maalla on kerrostaloa mukavampaa asua. Silloin en toki vielä tiennyt, että helteitä toden totta tulisi riittämään lähes kyllästymiseen asti.

Surullisempaa on tietysti se, jos helteet ovat vain ilmastonmuutoksen oireilua. Rantapäivät ovat toki mukavia, mutta lämmön huonoja puolia ovat Suomessakin riehuneet maastopalot ja Kanadan tappavan korkea kuumuus.

Lopulta kesäkuukaudet kuluvat aina nopeasti, opiskelijoilla vielä usein kokonaan töissä. Kun monet surevat suven loppua, selaan jo itse Instagramista syyskuvia ja iloitsen vuodenajan vaihtumisesta. Iltojen pimeneminen tuo tunnelmaa, ruskan värit värjäävät maiseman, valo on erilainen ja ilma aamuisin kostean kirpeä. Juuri sellainen, kuin se vain syksyisin voi olla. Sen, jos jonkin vuodenajan kauneuden ajattelisi avautuvan kenelle tahansa.

Ilman selityksiä.

VILJA VAINIO