Kolumni: Bongaa kirkko!

Alajärven Gabrielin kirkko on ollut se muistojen paikka monelle vierailijalle. Tarinat kertovat rippijuhlamuistoista, häistä, kasteista ja saattoväen surusta, mutta kirkkoon tullaan myös sen arkkitehtuurin, historian ja hautausmaalle käyntien yhteydessä. Kirkossa kävi 7 755 vierailijaa kesä-heinäkuun aikana. Luku sisältää turistit, messu- ja jumalanpalvelusvieraat, häiden ja hautajaisten osallistujat, konserttikävijät, eri tapahtumat ja suuret kesäseurat. Sana kirkko tarkoittaa sekä hengellistä yhteyttä että kirkkorakennusta. Kirkosta sanotaan, että se on rakennuksena sekä seurakunnan koti (domus ecclesiae) että Jumalan asuinsija ihmisten keskellä (domus Dei). Suomessa on kaiken kaikkiaan noin 800 kirkkoa.

Tiekirkon ovet sulkeutuvat 18.8. Oma harras toive on, että kirkko olisi ”aina” auki. Toinen kysymys on: missä fyysisesti, miten ja millä tavalla. Kuuntelijat värittävät myös jo neljättä kesää tiekirkon toimintaa.

Paikkakuntaa vavisuttanut nuoren hukkumisonnettomuus avasi yhteisöllisen surun, taakan kantamisen ja kyynelten virrat.

Ei ollut enää raja-aitoja. Paljon puhuttu 3. sektorin ja kirkon yhdessä tekeminen ja arvot kohtasivat inhimillisesti suuren tragedian äärellä.

Moneen kertaan mainittu verkostoituminen tuli arjeksi ja hitsasi meitä kaikkia todella lujasti toisiimme. Tahto jalkautua ja toimia yhdessä lähimmäisyyden ja lähimmäisen hyväksi on totta.

Kuuntelijan paikalla on saanut jättäytyä ja jäädä. Siinä läsnäolossa on jotakin taivaallista, joita sanat eivät kykene selittämään.

Tiina Akomeah