Kolumni: Eduskunnasta

Aloitin lauantaina 41. hirvisyksyni. Kertaakaan en ole istuskellut passissa pelkkä flanelipaita ja turvaliivi päällä. Nyt istuin ja hyvin tarkeni. Sunnuntaina mitattiin Kruunupyyssä peräti 20,9 lämpöastetta, eikä Möksyssäkään ollut kylmä.

Ilmaston lämpenemisestä puhutaan paljon, lasketaan hiilipäästöjä ja hiilijalanjälkeä ja kohdistetaan syyttävä sormi autoilijoihin. Autoiluun suunnitellaan veroja ja rajoituksia. Periaatteena on, että käyttäjä maksaa. Pitäisi kuulemma käyttää joukkoliikennettä, vaikka sitä ei maakuntien reuna-alueilla enää juuri ole. Täällä välttämättömät työ- ja asiointimatkat on tehtävä omalla autolla taikka polkupyörällä. Ne ajot on vaan ajettava, jos meinaa syrjäkylillä asua. Nykyisillä polttoaineen hinnoilla harva ajelee huvikseen.

Minulla on vanha ja sen takia runsaspäästöinen auto. Auto on minulle pelkkä käyttöesine, ei statussymboli. Minä en ajele huvikseni vanhalla maasturilla, enkä tunne huonoa omaatuntoa ainakaan hiilipäästöjen takia.

Seuraava hallitus joutuu päättämään myös päästöjen rajoittamisesta. ”Luokan mallioppilas” Suomi asettanee itselleen EU:n tiukimmat päästörajat. Pelkään pahoin, että ensimmäisenä ollaan jälleen autoilijan kukkarolla.

Autoilijan asemesta minä kohdentaisin verotusta lentomatkailuun.

On laskettu, että yhdellä Thaimaanlennon päästöillä nelihenkinen perhe autoilisi keskimäärin yli 10 vuotta. Minä kiristäisinkin lomalentojen verotusta ja jättäisin välttämättömän asiointiautoilun verot nykyiselle tasolle.

Reijo Hongisto

Kansanedustaja Sin

>>>>>>> Stashed changes