Kolumni: Elämyksiä yhdessä tehden

Kädessäsi olevassa Järviseudun kesälehdessä kerromme kahden alajärveläiskylän ponnistuksesta. Toinen on Paalijärven luonto- ja patikkareitti, toinen Menkijärven Rantakahvila. Molempien eteen on tehty paljon talkootyötä; on hierottu aivonystyröitä, suunniteltu, kenties vähän stressattukin.

Molempien kylien urakat ovat tuottaneet käyttöömme hienot puitteet, joissa virkistyä ja nauttia kotiseudun kauneudesta.

Kirkkaan Menkijärven rannalla sijaitsevassa kesäkahvilassa käydessään voi tutustua alueeseen, joka palveli pitkään puolustusvoimia, mutta on nyt Alajärven kaupungin omistuksessa. Kahvilan eteisessä on tolppa, johon Menkijärvellä aikoinaan leireilleet varusmiehet ovat kaivertaneet nimiään ja tunnelmiaan. Kenties heistä joku käy kesällä omaa kaiverrustaan etsimässä.

Paalijärvellä patikoijille on tehty hieno reitti taukopaikkoneen ja opasteineen. Lopputuloksesta saimme nauttia helatorstaina järjestetyissä avajaisissa. Kävelin reitistä noin puolet aurinkoisessa säässä ja hyvässä seurassa. Ei olisi vapaapäivää paremmin voinut käyttää!

Paalijärven ja Menkijärven esimerkeissä, kuten monissa vapaaehtoisvoimin toteutettavissa tapahtumissakin, on paljon yhteistä: onnistuneen lopputuloksen lisäksi muun muassa se, että tekemässä on ollut suhteellisen pieni porukka. Arvostelijoita ja selän takana puputtavia on todennäköisesti ollut myös. Todennäköisesti päävastuu on langennut harvoille mutta sitäkin innokkaammille tekijöille. He ovat jaksaneet puurtaa ja innostaa silloinkin, kun muut ovat jo alkaneet osoittaa turnausväsymyksen merkkejä. Menkijärven kyläyhdistyksen Päivi Åttman sen osuvasti haastatteluhetkessämme sanoi: Vaikka kuinka joskus väsyttää ja tympäisee, yhdessä tehdessä virkistyy.

Saila Collander