Kolumni: Erilaisia työskentelytapoja

Taas alkavat työt! Loman jälkeen olisi mukava olla vielä kotona. Saattaa olla, että monet japanilaiset työntekijät ajattelevat näin. Siellä tällainen haave on hyvin ymmärrettävää, sillä työmatkat ovat pitkät ja junassa ei aina mahdu istumaankaan. On kyllä epämukavaa seisoa tuntemattomien kanssa litistettynä vierekkäin. Pahimmassa tapauksessa jalat eivät yllä lattiaan. Minun isäni käytti sen sijaan autoa. Silti matka kuormitti häntä, ja hän halusi olla mielellään lepäämässä kotona vapaa-aikana. Itse ajoin noin puolen vuoden ajan työmatkaa yhteensä vajaa 200 kilometriä päivässä. Silloin haaveilin samalla tavalla kuin isäni, lepäämisestä kotona.

Suomessa on kuitenkin vaihtoehtoja työnteolle. Japanilaisille lähes itsestään selvä asia on, että työntekijä joutuu olemaan työpaikassa. On myös vaikea lähteä kotiin ennen kuin pomo lopettaa työt. Pomo valvoo työntekijöitä.

Täällä Suomessa monet työntekijät tekevät kotoa käsin töitä. Luultavasti etätyö on mahdollista, koska työantaja luottaa työntekijään. Etätyö on hyvä vaihtoehto työntekijän ja ympäristön näkökulmasta katsottuna. Ensiksi ylimääräistä istumisaikaa vähentämällä työntekijä välttyy mahdollisesti niskakivusta. Toiseksi kotona työskentelemällä ei tule liikenteen pakokaasua.

Etätyötä vastaan voi esittää seuraavia väitteitä. Ensimmäinen on, että työntekijä tekee helposti ylityötunteja ja ero työn ja vapaa-ajan välillä hämärtyy. Toiseksi se, että sosiaalinen verkosto kapenee, kun ei ole työkavereita. Molempiin löytyy ratkaisu: Työtunteja voi itse säädellä, eikä se välttämättä kavenna ihmissuhteita. Harrastusten kautta saa helpommin tuttavuuksia. Mielestäni olisi hienoa, että jokaisella olisi etätyömahdollisuus, jos ammatti sen vain sallii.

Shuhei Yamaguchi