Kolumni: Etätöitä ruokapöydän päässä

Maaliskuun 20. päivän kohdalla viime vuoden kalenterissani lukee Etätyö alkoi. Sitä ennen oli näköjään käyty ainakin hammaslääkärissä, Kolmannen Naisen keikalla ja Tampereella kyläilemässä. Huhtikuun loppupuolelle kalenteriin oli merkitty Loma! Huutomerkin syynä lienee matka, joka siihen oli varattu mutta joka sittemmin jouduttiin peruuttamaan.

Etätyö on ollut uusi normaali myös lehden tekemisessä pian 10 kuukauden ajan. Tapahtumat on peruutettu yksi toisensa jälkeen, joten juttuideoita on pitänyt kaivaa entistäkin enemmän niin sanotusti omasta päästä.

Ihmisiä on haastateltu lähes pelkästään puhelimitse tai sähköpostitse. Kuvia juttuihimme olemme etsineet arkistoista ja pyytäneet haastateltaviltamme. Jos olemme itse käyneet kuvaamassa, olemme suosineet kuvausta ulkona tai ainakin tuntuvan turvavälin takaa, maski kasvoilla, totta kai.

Lukijat ovat lähettäneet toimitukseen kuvia, tekstejä ja juttuideoita, siitä suuri kiitos kaikille!

Lehden teko, jos mikä, on yhteispeliä alusta loppuun asti. Sen merkitys on vain korostunut näinä poikkeusaikoina. Yhteistyötä tarvitaan edelleen, joten olkaahan yhteyksissä vuoden vaihduttuakin.

Oma etätyörupeamani kotona Lappajärvellä on sujunut hyvin. Siinä, missä tekniikka mahdollistaa toimitustyön ruokapöydän päässä, kroppa muistuttaa vallitsevista realiteeteista.

Jäykistynyt selkä vaatii kävelyjä ja jumppaa pitkin päivää, ruudun tuijottamisesta kuivuvat silmät kosteutustippoja. Lounas- ja kahvitauot on muistettava pitää, jotta järjenjuoksun hidastumisesta ei pääse syyttämään verensokerin romahdusta.

Saila Collander