Kolumni: Haikeiden hetkien joulu

Joulun aika on vaikuttava. Vaikka se kestää vain muutamia päiviä, katkaisee se kaamoksen ja kiireen. Tunnelmallinen joulunaika ja perheen yhdessäolo ovat välttämätön pysäkki taivalluksessa kohti kevään lupausta ja valon määrän lisääntymistä.

Joulu on ilon ja ikuisuuden juhla, mutta myös monien mietteiden ja muistojen aarreaitta.

Tämä joulu on perheellemme erilainen, sillä sitä jakamassa ei ole enää isääni, joka pääsi ikuiseen rauhaan elokuussa. Nyt on vain kaunis hautamuistomerkki, jonka juurelle kynttilöiden sytyttäminen tuo lohtua kaipaukseen. Kauniit muistot kantavat ikuista Tornion poikaa, joka oli myös puoliso, appi, pappa ja isopappa seitsemälle pikkuiselle lastenlastenlapselle. Alajärven vuosia hänelle kertyi lähes seitsemänkymmentä, joten kyllä hän tunsi olevansa myös alajärveläinen opettaja ja lehtimies. Mutta erityisesti hän oli ankkurilainen ja pesäpallon ystävä, vaikka omat nuoruuden harrastukset olivatkin jalkapallo ja telinevoimistelu.

Yksi isäni kortekyläläisistä kansakoulun oppilaista poikkesi toimitukseen ja muisteli opettajaansa. Mieleen oli jäänyt monia asioita, joista yksi oli se, kuinka opettaja oli kannustanut telinevoimisteluun ja erityisesti rekkiliikkeisiin. Niissä isäni oli itse ollut lapsena taitava.

Joulu oli isälleni aina mieluisa. Hän iloitsi silmin nähden, kun perhettä oli ympärillä ja osasi hän itsekin nauttia lahjoista. Jos hän sai paketista uuden villatakin, niin nopealiikkeisenä hän jo oitis ryhtyi asua sovittelemaan ja tuli uutta vaatettaan kehuskellen näyttämään.

Mutta uutisiakaan ei koskaan unohdettu. Jos maailmalla tapahtui suuria, niin uutiset kuunneltiin, vaikka kesken jouluaterian.

Iloista joulua jokaiseen perheeseen!