Kolumni: Hiilinielut puhuttavat

Valtioiden välisen ilmastopanelin loppuraportti sai Suomessa aikaan aikamoisen puheiden ja kommenttien tulvan. Ja hyvä näin, sillä onhan raportissa kyse maapallon lämpenemisestä. Valitettavasti keskustelu keskittyi suurelta osin metsiin ja niiden mahdollisuuksiin sitoa hiiltä. Vähemmälle huomiolle jäi mielestäni se, kuinka voimme vähentää päästöjen syntymistä, kuten autoilun tupruttelua tai kivihiilen polttamista lämmön- tai sähköntuotannossa.

Metsän hakkuista oltiin valmiit lausumaan mielipide, vaikka se ei olisi perustunut mihinkään tutkittuun tietoon. Jopa älykkäinä pitämieni ihmisten suusta kuuli lausuntoja, joissa vaadittiin, että Suomessa pitäisi vähentää vuotuisia hakkuita, jotta metsät olisivat parempia hiilinieluja.

Ymmärrän kyllä, jos joku esittää ideologisista syistä, että kaikki Suomen metsät pitäisi museoida ja jättää hakkaamatta. Mistähän me sitten elintasomme repisimme?

Kanadassa, jossa on aivan eri luokkaa olevat metsävarannot kuin meillä Suomessa, on käynyt hiilensidonnassa niin, että metsät luovuttavat ilmakehään nykyisin enemmän hiilidioksidia kuin ne pystyvät sitä sitomaan. Tämä johtuu siitä, että Kanadan metsiä on suojeltu miljoonia hehtaareja, jolloin ne ovat tulleet alttiiksi erilaisille metsätuhoille, kuten metsäpaloille ja tuhohyönteisille. Tämä kaikki on johtanut siihen, että metsien hiilinielu on pienentynyt. Metsistä onkin tullut yhtä äkkiä nettopäästäjä.

Jokainen, joka ymmärtää biologiaa tietää, että puut, jotka ovat parhaassa kasvussa, pystyvät sitomaan itseensä parhaiten hiiltä. Hyvin hoidettu metsä on siis myös hyvä hiilinielu. Viimeisten tutkimusten mukaan sillä, kuinka metsiä käsitellään, jatkuvalla kasvatuksella vai perinteisellä avohakkuumenetelmällä, ei ole eroja hiilinielun suhteen.

Lasse Heikkilä

>>>>>>> Stashed changes