Kolumni: Homeesta tuli mieleeni arvot

Home ei ole menettänyt uutisarvoaan, vaikka kyseessä on niin tavallinen asia julkisissa rakennuksissa, että todellakin hirvittää. Olen tänä vuonna kirjoittanut homeesta koskien Ylikylän, Uusikylän, Rantakylän ja Luoma-ahon kouluja. Koko työuran ajalta en viitsi ruveta edes laskemaan. Nyt homeessa on Vimpelissä Metsätarhan päiväkoti. Kansankielellä homeessa, virallisesti sieltä(kin) on löydetty kosteusvaurioihin viittaavia mikrobeja.

Jokunen vanhempi nieleskeli rumia sanoja, kun vimpeliläislapsia aiottiin siirtää tuosta kunnan ainoasta päiväkodista mikrobeja pakoon toiseen samasta syystä tänä vuonna sulkupäätöksen saaneeseen rakennukseen, siis Rantakylään.

Siinä mielessä otan paremmalla mielellä vastaan tässä lehdessä kerrotun uutisen, että tuo päätös on pyörretty: lapset siirretään avopalvelukeskus Toimelaan. Sieltä ei ole kukaan ainakaan minun tietojeni mukaan hometta vielä löytänyt.

Niin paljon näistä homeista olemme varmasti jo jokainen lukeneet, että tiedämme, että altistus saattaa kostautua vasta myöhemmin, vaikka siinä seuraavassa homeisessa rakennuksessa.

Home toi mieleeni arvot. Sen, mihin rahaa ja energiaa laitetaan. Minä kaipaan sitä, että saan kiikuttaa lapseni aamuisiin päiväkotiin, jossa hänellä on tilat, joissa hän saa elää ja olla täysillä, niin kuin päiväkotilapsen kuuluu - hyvissä, toimivissa ja terveissä tiloissa.

Nostan hattua Alajärvelle. Kun rakennus suunnitellaan tismalleen johonkin tarkoitukseen, se on silloin juuri sellainen kuin mitä käyttötarkoitus vaatii. Teillä on hieno uusi päiväkoti! Mieleeni tulee Evijärvi. Siellä on nyt muutettu jo useita kertoja päiväkodin paikkaa ja aina taustalla on sisäilma. Nyt siellä aiotaan rakentaa vihdoin ihan uusi. Mitä tekee Vimpeli? Minä rakentaisin uuden, mutta en olekaan päättäjä, enkä kirstunvartija.

Johanna Kataja

Lisää aiheesta