Kolumni: Jo on aikoihin eletty

Vielä kymmenkunta vuotta sitten suomalaiset metsänomistajat olivat ihmeissään, kun metsäteollisuus toi Venäjältä ja osin myös Virosta suuria määriä tarvitsemastaan raakapuusta. Onneksi tänä päivänä tuonti on huomattavasti vähäisempää kuin aikaisemmin, osin Venäjän vientitullien ansiosta, osin kotimaan puuntarjonnan lisääntymisen vuoksi. Tarjonta Suomessa on lisääntynyt jopa siinä määrin, että kotimainen teollisuus ei kykene ottamaan kaikkea tarjolla olevaa kuitupuuta vastaan. Vai millä on selitettävissä se, että Kalajoelta lastataan laivoihin kuitupuuta Ruotsiin vietäväksi. Etelän satamista menee raakapuuta myös Keski-Eurooppaan jalostettavaksi.

Osa metsäpatruunoista sanoi, että kun Äänekoski valmistuu, niin Suomen metsävarat ovat kuitupuun osalta täyskäytössä. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan tarvitaan ehdottomasti Kuopioon suunniteltu uusi biojalostetehdas ennen kuin syntyy oikeaa kilpailua kuitupuusta. Lappi tarvitsee myös omansa. Toivottavasti Kemijärvelle nousee tehdas.

Voihan olla, että raakapuun vientiä vauhdittaa myös se, jos ulkomailla maksetaan puusta enemmän kuin kotimaassa. Luulisi kyllä kotimaan kuiduttavalla teollisuudella olevan maksukykyä, sillä on laskettu, että jokaista ostettua kuitupuu kuutiometriä kohti teollisuus takoo 30 euroa voittoa. Sellaisilla voitoilla ei kauan mene, kun Äänekosken kokoisen laitoksen kokoiseninvestoinnit on maksettu.

Pulaakin erilaisista puutavaralajeista on. Energiateollisuus kaipaisi nyt kovasti laitoksiinsa energiapuuta. Ainakin lähialueen lämpölaitokset kaipaisivat kovasti raaka-ainetta. Toivottavasti metsänomistajat laittavat metsiään kuntoon ja ottavat samalla energiapuuta lämpölaitosten tarpeisiin. Kasvihuoneilmiö ei taida auttaa vielä ensi talvena, lämmitystä tarvitaan edelleen.