Kolumni: Jyvät laarissa, nyt hirvittää

Mustikat on loppu, puolukat vetistyneet, omenapuut tyhjennetty ja perunoista on pelloilla jäljellä vain haju. Se on siis sadonkorjuu taas kerran onnistuneesti ohi.

Pesiskausikin on käsitelty ja siitä pronssia kaulassa keikkumassa. Mahtaa olla Poikakin loppu.

Kellareitten ja pakastimien täyttäjät myhäilevät lyhyen hetken kylläisinä ja ihailevat piripintaisia pakastealtaitaan. Harmi tavallaan, kun noita täydellisiä rasiapinoja pitää ruveta purkamaan ravintokäyttöön. Esteettinen säilöjä kärsii sellaisesta.

Tämä lyhyt tyytyväisyyden vaihe on juuri kääntymässä puhtaaksi kauhuksi ja sen aallonjakaja on koulujen syysloma. Sen jälkeen otetaan nimittäin miehestä, korrektimmin ehkä henkilöstä mittaa ja punnitaan, kuka kestää syksyn loskan ja pimeyden. Nyt saa ottaa kaikki keinot käyttöön.

Kirkasvalolamput luomaan kaikkea muuta kuin luonnollista valoa keittiöihin aamuvarhaisella.

Töistä päästessä tempaistaan vastentahtoinen kissa tai koira syliin, sillä nyt omistajan on saatava karvakaverista rahoille vastinetta ja hyviä energioita silittämällä.

Pikkujoulut on peruttu ja lomamatkat siirretty, mutta kirjaston tarjontaa selailemalla voi päästä värikuvallisella mielikuvituksella melkein ulkomaille tai ainakin toiseen todellisuuteen.

Jotkut pystyvät luotsata itsensä kohti syksyn surkeuden ydintä käsitöitä pakertamalla, mutta kyllä siinäkin naama venähtää, kun lanka loppuu.

Kovin ovat keppoisia ihmisen konstit valon puuttumista vastaan. Näinköhän tästä taas selvitään?

Miianella Herrala