Kolumni: Kesä ei sovi kenellekään

Kesä on meille pohjoisen ihmisille vaikeaa aikaa. Sitä odotetaan kahdeksan kuukautta ja edes sen jälkeen se ei aina tule. Siis säitten puolesta. Jos kuitenkin tulee, sen onnistumiseen sisältyy valtavia riskejä. Käsitellään muutama ongelmakohta. Lomalistat. Monella työpaikalla niitä syynätään ja rutistellaan maaliskuusta saakka. Jotakin ehdotetaan ja sovitaan. Sitten perutaan ja sovitaan uutta. Kahvihuoneessa suutahdellaan ja otetaan lopputilejä. Ei osu lomat samaan aikaan muun perheen kanssa. Työnjohdosta lisätään painetta: saattaa olla isoja tilauksia tulossa, ei tässä pojat ehdi pankolle makoilemaan. Puoliso turhautuu itkun partaalle.

Toiseksi sää. Jos paistaa aurinko, kaikkien on pakko olla ulkona. Jos talvet kyykitään tuvissa, niin kesällä pitää ulkoilla ja imeä valoa. Kersat ulos, vanhukset ulos, nyt nautitaan vaikka väkisten! On sovittamaton synti olla kauniina kesäpäivänä sisällä. Sisällä lomailevissa on jotakin hämärää, mitä ne siellä tekevät, ristisanojako?

Sitten pihat ja puutarhat. Meikäläisten pläntit ovat kahdeksan kuukautta oleilukelvottomia. Puolet vuodesta pihalle ei edes näe. Vaan voi sitä pyllistelyn ja nykkimisen määrää, joka alkaa ensimmäisestä hailukasta heinänkorresta. Pihaintoilijoiden asuntoalueilla ruohonleikkurit laulaa ja puutarhasahat soi vuorokauden ympäri. Saa ihan varoa, ettei iltakävelyllä kierry trimmerin siima puskan alta nilkan ympäri.

Vielä yksi hankala pala: sosiaalisuus. Kesällä kuuluu rupatella kaikkien kanssa ja joka paikassa. Talvella kukaan ei ihmettele, jos kauppareissun tekee pipo silmillä puolijuoksua urahdellen. Ei sovi kesän pirtaan! Joka hyllyn välissä vaihdetaan kuulumiset ja otetaan iloisia ilmeitä. Mutta hyvät uutiset loppuun. Kesä on aina äkkiä ohitse ja saamme palata pohjoisen normaaliin. Yritetään nyt kestää ja nautitaan kesästä kuin viimeistä päivää!

Miianella Herrala