Kolumni: Kesäyön lumous

Juhannuksena suomalaiset tuntevat erityistä viehtymystä kesäyön myyttiseen maailmaan. Juhannuksen viettotavoista voidaan olla montaa mieltä, mutta jokaisen tulisi tutustua kesäöiseen luontoon ja sen erilaisiin ilmiöihin. Olin 1980-luvun lopulla kolmena kesänä säännöllisissä yötöissä. Työaika oli klo 23-7. Pidin rytmistä tiukasti kiinni myös vapaaöinä.

Työvuorosta tein osan sisätiloissa, mutta joka yö partioin muutaman tunnin ulkona luonnonläheisessä ympäristössä. Vapaaöinä liikuin yksin luonnossa.

Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja ikimuistettava. Niinä kesinä opin tuntemaan itseäni, ihmisten käyttäytymistä, eläimiä, luontoa ja yleensäkin elämää paremmin kuin vuosien aikana ”normaalielämässä”. Sopeutuminen yön maailmaan tapahtui yllättävän nopeasti, vaikka sosiaalinen elämä siitä jonkin verran kärsi.

Kaikki aistit herkistyvät voimakkaasti öisessä luonnossa.

Myös jonkinlainen kuudes aisti ja vaisto aktivoituvat. Luonnossa näkee yöllä eläimiä, joita päivällä ei näe. Monet eläimet käyttäytyvät yöllä eri tavalla kuin päivällä.

Kesäyössä voit houkutella hirven luoksesi matkimalla sen ääntelyä ja jatkaa vuoropuhelua vielä pitkään näköyhteyden katkettua. Jos haluat löytää kiiltomatoja, niin mene luontoon kasteisena kesäyönä. Jos haluat nähdä valaisevia yöpilviä, niin kannattaa valvoa loppukesän öinä.

Ei liene yllätys, että kesäyössä voi kohdata myös ihmisiä, joita ei päiväsaikaan näe. He tulevat jostain ja menevät jonnekin. Jokaisella on oma tarinansa, jonka he ehkä jakavat toisen yönkulkijan kanssa.

Jos sinulla on mahdollisuus elää edes yksi elämäsi kesistä kokonaan öisin, niin suosittelen kokemusta lämpimästi.

Aarre Löytömäki