Kolumni: Kissakirje: Aamulla herätys kello neljä. Hei äijä! Annahan raksuja!

Minun nimeni on Söpö. Olen yksitoistavuotias tyttökisu. Asuin ennen maalla. Paikan nimi oli Lintumäki. Talossa on puutarha, jossa on mukava jahdata myyriä. Talvella Seppo ruokkii lintuja ja hän on ankarasti kieltänyt pyydystämästä tinttejä.

Kesällä toin rappusille yli kaksikymmentä päästäistä. Ajattelin, että Seppo laittaa päästäispaistia minulle ja äidilleni Mamma-Tipsulle. Mistä minä olisin voinut tietää, että päästäinen on rauhoitettu.

Kuollut päästäinen maksaa sakkoina kaksikymmentä euroa. Seppo sanoi, että sinun Söpö on maksettava sakkoa neljäsataa euroa tavalla tai toisella. Nyt mietin, mistä sellaisen rahamäärän pystyn hankkimaan.

Rangaistukseksi Seppo lakkasi antamasta minulle herkkunaksuja. Vaikka kuinka yritän kehrätä ja pyytää anteeksi, ei mikään auta, En kuitenkaan aio karata.

Kerran piileskelin aitan alla koko yön. Kyllä nauratti, kun Seppo etsi minua lyhdyn kanssa metsästä koko yön.

Minun on tehtävä tunnustus. Kun olin pieni, en oppinut pissimään hiekkalaatikkoon. Eila-emäntä antoi silloin minulle nimeksi Pönttö-Eemeli. Katsokaa kuvaani! Olenko sillipöntön tai pölhöeemelin näköinen? Olin pahoillani tuosta nimestä.

Me kissat olemme ylpeitä ja oman arvon tuntoisia. Kostin huonon nimivalinnan Sepolle herättämällä hänet joka ikinen aamu koputtamalla kello neljä poskelle tassulla. Ihan vähän olivat kynnet esillä. Silloin Seppo keksi antaa minulle uuden nimen: Söpö. Sepen söpöläinen.

Nyt olen tyytyväinen ja rauha kissapirtissä.

Seppo Järvinen