Kolumni: Kohtuullista komentoa

Kuopuksemme mopsityttö on päässyt kevään lämmetessä lempipaikkaansa: parvekkeelle, josta on hyvä seurata, mitä pihalla tapahtuu. Sääntönä on se, ettei minkäänlaista haukkumista saa kuulua, muuten joutuu sisälle. Ihan pienestäkin yrityksestä tuli sisälle komento.

Surullisten mopsisilmien edessä minä ja kanssani pitkään viihtynyt mieshenkilö olisimme heltyneet, mutta kuopus oli tiukkana.

Jos annat vähän periksi, seuraavalla kerralla yritetään vähän lisää ja lopulta peli on menetetty. Kerrostalossa on kohtuullista huomioida toiset.

Elämme sääntöjen keskellä. Kirjoitettujen ja kirjoittamattomien.

Osa säännöistä on sama kaikille, osa koskee esim. elämäntilannetta. Paljon on puhuttanut vaikka aktiivimalli ja sen kohtuullisuus. Reformin tuoma uudistus eri koulutusasteilla on tuonut myös julkisuuteen keskustelua, jossa yhtenä lankana on kohtuullisuus. Lääkäripalveluja yritetään saada kohtuullisiksi. Moni perhe yrittää saada menojaan kohtuullisiksi, jne.

Työtä, terveyspalveluja ja koulutusta pitäisi saada kaikkien ulottuville, mutta silti näyttää, että kohtuullisuus muuttuu aina jonkun kohdalla kohtuuttomuudeksi.

Yhteiskunnan rakentaminen kaikille hyväksi on vaikeaa.

Silti sääntöjä tarvitaan. Ja tarvitaan myös uudistuksia. Jos vain voisi olla käytössä kristillinen tasajako; ei se, mitä yleisesti luullaan, että viivottimella mitaten sama kaikille. Vaan se, että kuka sillä hetkellä eniten tarvitsee, saa eniten kakusta. Osat vaihtuvat.

Helena Kallio

>>>>>>> Stashed changes