Kolumni: Kolmella kohdalla kesään

KOULU. Kevätlukukauden viimeisillä viikoilla tuli koulumaailmassa elävästi 80-luku mieleen. Se johtui siitä, että lähiopetuksen turvallisen toteuttamisen yhtenä ehtona oli välituntien vietto ulkona, siis myös yläkoulussa. Kun ensimmäisen kerran osui itse välitunnin aikana ulos, tuli välittömästi mieleen, että missä nämä kaikki nuoret ihmiset ovat tähän saakka piileskelleet ja odottavatko he kenties bussia? Miksi he ovat pihalla? Muisti virkistyi ripeästi ja samoin palasi päähän jo 80-luvulla koettu väistämätön ilmiö. Kun välitunnit erikoisesti käskettiin viettää ulkona, niin mitä hauskinta haastetta tarjosi tämän ohjeen rikkominen.

70-VUOTIAAT. Lähipiirin yli 70-vuotiaat ovat olleet koronarajoituksista tuohduksissaan.

Jos tähän ikään on selvinnyt elämästä järkevän kirjoissa, niin miksi nyt on ruvettu antamaan naurettavia ohjeita. Juokaa vettä, voimistelkaa ja tehkää käsitöitä.

Jokainen näistä kieltämättä hupaisistakin neuvoista on puristanut ilmoille edellistä tympääntyneemmän puuskahduksen. Kuinka avuttomiksi ne meitä luulevat?

RETKEILY. Ulkoilu ja retkeily on nyt niin nähty. Upeita patikkareittejä on löydetty, uusilla maastopyörillä on kaavitettu turvetta avaran taivaan alla, puita on halattu ja lintujen lirkutusta kuunneltu. Eikö jo tee mieli urbaaniin ympäristöön juomaan ylihinnoiteltua kahvia, tungeksimaan ahtaalle terassille läikyttämään juomia ja syömään jotain spesiaalia, vaikka sushia? Voi kun kesä toisi nämä harvinaiseksi muuttuneet asiat takaisin arkeen.

Miianella Herrala