Kolumni: Yhdistykset harmaantuvat

Suomea on pidetty yhdistystoiminnan luvattuna maana. Patentti- ja rekisterihallitus hallinnoi rekisteriä suomalaisista aatteellisista yhdistyksistä. Toukokuun lopussa Suomessa oli 107 420 rekisteröityä yhdistystä. Uskonnolliset yhdyskunnat eivät sisälly tähän lukuun. Väkilukuun suhteutettuna määrä on todella suuri. Lukumäärä ei kerro koko totuutta.

Taustalla on huolestuttava kehitys. Tammi-helmikuussa 2017 suuressa puhdistuksessa poistettiin ”kuolleina sieluina” 34 975 yhdistystä rekisteristä. Uusien yhdistysten määrä on laskenut viime vuosina. Koronarajoitusten aikana korostunut yksilöllistyminen vahvistanee trendiä.

Lions Club Soini ry lopetti toimintansa äskettäin. Syyt kertovat karua kieltään yhdistystoiminnasta harmaantuvassa Suomessa. Syinä olivat jäsenistön ikääntyminen ja ongelmat uusien jäsenten värväämisessä. Pelkkä ikääntyminen ei siis selitä vaikeuksia. Syvälliset ja voimakkaat kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja harrastuksiin liittyvät muutokset vaikuttavat erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten asenteisiin yhdistystoimintaa kohtaan.

Avaintehtävien kasautuminen harvojen harteille on tikittävä aikapommi. Pienillä paikkakunnilla sama henkilö voi olla usean yhdistyksen hallituksessa ja toiminnan kannalta yleensäkin tärkeässä roolissa.

Jos tällaisen henkilön elämässä tapahtuu merkittäviä muutoksia, niin vaikutukset voivat olla kriittisiä useammalle kuin vain yhdelle yhdistykselle. Paikkakunnalta muutto, väsyminen, sairastuminen tai dramaattisimmillaan ajallisen vaelluksen päättyminen voivat syöstä usean yhdistyksen toiminnan ongelmiin. Jatkuvuuden turvaamisen pitäisi olla yhdistyksissä sananmukaisesti jatkuvaa käytäntöä.

AARRE LÖYTÖMÄKI