Makumuistoja jahtaamassa

Nyt jo toinen koronakesä on opettanut, että tunnetuimpien reissukohteiden lisäksi Suomen kartalla on sadoittain sykähdyttäviä paikkoja, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Näissä kohteissa useimmiten täyttyy myös matkailuun liittyvä yllättymisen ilo. Ja mikä parasta, monia kivoja käyntipaikkoja on yhä syksylläkin vain päivämatkan päässä Järviseudulta.

Kun tänä kesänä auto on startannut kotipihasta, niin useimmiten suunta on ollut kohti merimaisemia. Avara näkymä ja suuren veden valtava voima on kiehtonut minua aina erityisellä tavalla. Tänä kesänä yksi ensikosketus oli Uudenkaarlepyyn Storsand, luonnonkaunis merenranta-alue hiekkadyyneineen. Ranta on luonnonsuojelualuetta, joka kuuluu Natura 2000 -projektiin. Upean ja pitkän hiekkarannan äärellä viihtyy yhä myös linnusto ja mikä parasta, matalassa rannassa sai kastella varpaitaan, kahlailla ja nauttia vilpoisesta vedestä.

Elokuun alussa länsiranta houkutteli myös Perämeren perukassa sijaitsevaan Tornioon. Tämä Kullervo-isäni kotikaupunki vetää aina puoleensa, sillä niin paljon lapsuusmuistoja kaupunkiin liittyy. Kivirannan Törmäntien varrella asuu yhä lähisukua ja heiltä kysyinkin, mistä löytyisi leipomo, josta voisi ostaa juuri tuon seudun rieskaa. Ohjeiden mukaan matkasimme vanhaa Kemintietä kohti leipomoa, jonka ovi olikin avoinna. Menin kysymään, josko perinnerieskaa vielä olisi. Eipä ollut jäljellä. Harmittelin, että kun vallan Alajärveltä asti olin tullut lapsuuden rieskoja ostamaan. Paikkakuntaa ei sitten enempää tarvinnutkaan selittää, kun leipomossa työskennellyt nainen totesi olevansa kotoisin Vimpelin Sääksjärveltä. Kiva yllätys! Onneksi Laatu Pakari Ky:n perinnerieskoja löytyi vielä kuitenkin marketista.

SARI HEINILÄ