Kolumni: Lumipalloista loiskeisiin

Lumi kaappasi vallan uudenvuoden Aapeli-myrskyn alla Alajärvellä. Lunta riitti ja riitti niin pihoissa kuin kadunvarsillakin. Säät vaihtelevat näinä aikoina kyllä yllätyksellisesti.

Juuri neljä vuotta täyttänyt tamperelaisneiti Enni pyöritteli jouluna mummin ja vaarin pihassa Alajärvellä innoissaan lumipalloja. Hiki hatussa syntyivät aikuisten kanssa lumiukko ja lumihevonen. Vaikka lunta oli tuolloin vain hitusen verran, oli porukan pienimmällä vahva usko siihen, että tasamaalle voi tehdä myös hienon pulkkamäen. Niinhän sekin syntyi, kun lapsi sai tartutettua myös aikuisiin uskon siihen, että keräämällä lumet koko pihan alueelta voi liukurimäessä saada huimat vauhdit. Tyttö sai mäkensäkin.

Lumiukkoja tehtäessä suojasää vastasi täydellisesti lapsuuden muistikuvia. Kun aloituspallon pyöräytti muutaman kerran, niin pallon ympärille kertyi vahvoja ja painavia lumikierteitä.

Mutta Suomi on suuri maa. Tämä oli helppo havaita, kun välipäivämatka suuntasi kohti Ahvenanmaata ja Tukholmaa. Matkalla sumu laskeutui tien pintaan saakka ja perillä meri loiski vapaana kuin keskellä kesää, eikä saaristossa ollut lumesta jälkeäkään. Jäänmurtajilla ei todellakaan ollut töitä tehtävänä.

Sääilmiöt ovat kansallinen kiinnostuksen kohde ja kyllä maallikosta viime kesän kestolämpö tai kosteat ja runsaslumiset yllätyssäät hieman erikoisilta tuntuvat. Liekö vain sattumaa, että meri oli vuoden vaihtuessa vapaana, mutta ilmastonmuutoksen se toi joka tapauksessa mieleen. Vastuu ja luottamus pieniinkin tekoihin yhteiseksi hyväksi ovat yhä tärkeämpiä arjen teemoja.

Sari Heinilä