Kolumni: Etuviistoon ja takatojoon

Alajärven VPK:n harjoituksissa käytetty komento: ”Etuviistoon ja takatojoon!”

Olen koko lapsuuteni asunut aivan Alajärven keskustassa.

Tapana oli vuosikausia joka lauantai kello 12 tarkistaa onko rannekello pysynyt ajassa. Tarkastuksen mahdollisti säännöllisesti lauantaisin soiva palosireeni paloaseman tornissa.

Paloasemalla on suuri merkitys perheeni elämässä. Ennen syntymääni vanhempani asuivat paloasemalla. Myöhemmin siellä asui hyvä ystäväni perheensä kanssa.

Isäni oli palomies henkeen ja vereen, kuten Toivo Kivipelto on kirjoittanut kirjassa Alajärven VPK:n vaiheita. Hän oli mukana VPK:n toiminnassa sen perustamisesta alkaen aina kuolemaansa saakka, jolloin palomiehet kantoivat hänen arkkunsa hautausmaan multiin.

Ei ole yksi ja kaksi kertaa, kun kesken ruokailun joku perheestämme ryntäsi paloasemalle hälytyksen soidessa. Myöhemmin, kun teineinä olimme kylillä, niin yht´äkkiä kaikki pojat saattoivat kadota ympäriltämme, koska he kuuluivat palokuntaan ja tuli kiire palopaikalle.

Arvostukseni palomiehen työtä kohtaan on syntymässä saatua, eikä se ole horjunut elämäni aikana. En ole yksin arvostukseni kanssa. Pelastustoimi on tutkimuksenkin mukaan kansalaisten mielestä luotettavin turvallisuusviranomainen.

Viime viikolla haikeana katsoin muuttokuorman siirtymistä uusiin ajanmukaisiin tiloihin. Toivon turvallisia ja hyviä työvuosia uudella paloasemalla, kun nyt taakse jää tämä itselleni niin merkittävä rakennus kylän keskellä.

Saakoon 1950-luvun talo uuden elämän, josta ei arvostusta puutu.

ELINA MIKKONEN