Kolumni: Maailma muuttuu ja rutiinit myös

Rutiinia vielä 80-luvulla oli se, että ensin käytiin koulua, valmistuttiin ammattiin ja mentiin töihin. Tai jäätiin jatkamaan tilanhoitoa. Töistä jäätiin eläkkeelle.

Tänään nuorten ajattelu tuosta rutiinista on aika kaukana.

Harva haaveilee, että tekisi yhtä työtä läpi elämänsä. Työn arvotus on muuttunut.

Ennen työ oli ennen muuta toimeentulo, nyt työstä haetaan mielenkiintoa ja innostavuutta. Iso joukko on niitä, jotka eivät tiedä, millainen ala kiinnostaisi.

Ja iso osa on niitä, jotka vuodesta toiseen hakevat päästäkseen sinne, mihin oikeasti haluavat. Valitettavasti iso joukko on niitäkin, jotka ovat luovuttaneet.

Tarvitsemme rutiineja. Mutta pakko tunnustaa, että nykyajan nuorten rutiinit ovat muuttuneet. Eikä tätä voida mitata pelkästään asteikolla hyvä-huono.

Isovanhempien hämmästykseksi nuori ei lähde opiskelemaan, vaan reppureissaamaan ja elättämään itsensä milloin milläkin työllä. Tai nuoret eivät mene naimisiin, kasta lapsiaan, käy ”oikeissa” töissä.

Ajatus elämään kuuluvista rutiineista on peruslähtökohdaltaan muuttunut. Toki asiassa on yksilöllisiä eroja. Ja riippuen myös siitä, missä päin Suomea ollaan.

Lapsi tarvitsee rutiineja. Milo, 2v, äitienpäivän aamuna parahti itkemään, kun olohuoneessa oli unisen näköinen pappa.

”Ei mamma ole unikeko, pappa on unikeko” kuului protesti.

Kokeneena kasvattajana pappa totesi, ettei lasta saa järkyttää ja meni takaisin sänkyyn. Saattaa olla, että pappakin suosii rutiineja.

Helena Kallio