Kolumni: Kolumni: Talven ihmemaa?

Mitä ihmettä? Talvihan tekee meille kiusaa. Aina, kun luulemme sen saapuvan, se vetäytyy johonkin piiloon. Marraskuun lopulla ehdin jo iloita, että lunta tulee riittämiin, koska pääsin aloittamaan hiihtokauden luonnonlumella poikkeuksellisen aikaisin. Toisin kuitenkin kävi. Suksikauppiaat ovat tuskailleet huonoja kelejä, jotka ovat vaikuttaneet suoraan heidän myyntiinsä. Ilahduttavaa on kuitenkin ollut, että lähialueiden ja osaksi vähän kauempaakin tulleet hiihtäjät ovat löytäneet tiensä Lehtimäen Valkealammella. Siellä ladut ovat olleet hyvässä kunnossa talvikuukausien ajan.

Valkealampiseuran marraskuussa tekemä tykkilumibaana on pysynyt kunnossa silloinkin, kun luonnonlumi on sulanut lähes kokonaan pois.

Vaikka peruskouluikäisten kanta usein hiihtämiseen on kielteinen, on ladulla vapaa-aikana ollut sekä lapsia että nuoria. Pienimmät hiihtäjät ovat olleet liikkeellä toppahaalareissa lähinnä retkihiihtämisen ja mäenlaskun ajatuksin. Hiihtolomaviikko erityisesti veti suupieliä ylöspäin, aurinko paistoi ja oli pientä pakkasta. Mikäs siinä oli sujutellessa iloisessa seurassa ja välillä syödä eväitä stadionin tulipaikalla.

Retkiluistelijoille tämä kausi on ollut taivaallinen. Ähtärinjärvelläkin on voinut liu’utella rantoja pitkin kohtalaisen turvallisesti, jos vain on tiennyt virtapaikat, ja mukana on ollut tarvittavat turvavälineet. Siinä maisema on vaihtunut sukkelasti ja kunto kasvanut. Kekseliäimmät ovat luistelleet myös omissa kotipihoissaan pahimmilla pääkallokeleillä, tai parhaimmilla. Luonto on ottanut jotakin meiltä pois mutta toisaalta antanut muuta tilalle.