Kolumni: Kolumni: Yhä uudelleen

Meillä oli 25.5 hääpäivä nro 35. Käsittämättömällä vauhdilla vuodet ovat menneet, tehneet meistä vanhempia ja nyt jo isovanhempia.

Pitkä liitto ei ole itsestäänselvyys. Meidän kohdalla on joskus ulkopuolelta turhaan yritetty nostaa liittoa jalustalle, jossa kaikki on aina mennyt hyvin. Ihan samoja kasvukipuja on meillä käyty, riidelty typeristä asioista ja loukattu toista väärällä hetkellä.

Joskus riidan aikana uhkasin laittaa ilmoituksen miehestäni keltaiseen pörssiin, ”Annetaan vähän käytetty mies”, mieheni korjasi ”Loppuun kulutettu”. Mutta silti tässä ollaan edelleen.

Olemme luvanneet toisillemme, että emme pysy yhdessä siksi, että se on tapa tai tottumus. Pysymme yhdessä siksi, että rakastamme.

Ja rakkauden eteen on välillä tehtävä töitä. Toinen ei ole itsestään selvyys, eikä varsinkaan rakkaus.

Viisi vuotta sitten teimme vihkivalojen uudistamisen ja totesimme toisistamme: ”Sinä olet minun ihmiseni tässä maailmassa”. Jokainen liitto ja parisuhde on omanlaisensa eikä pelkkä tahto aina riitä pelastamaan rakkautta. Tahdolla on kuitenkin merkityksensä, molempien tahdolla. Tahto on pohja, jolle rakkaus rakentaa. Tahto on valinta.

Kuten rakas tyttäremme Viivi laulaa: ”Valitsen sut yhä uudelleen miljoonien joukosta. Ja tiedän, sä valitset mut” Ja viime aikoina todeksi on eletty myös Anna-Mari Kaskisen sanoitus: ”Kun kuljemme painavin askelin ja aika tuo murhetta tupaan. Otan kädestä kiinni hellemmin ja enemmän rakastaa lupaan.”

Helena Kallio