Kolumni: Koronahysterian kourissa

Aamulla sieppaan ensimmäisenä kännykän yöpöydältä ja selaan läpi uutissivustojen päivitykset yön ajalta. Montako uutta tartuntaa Suomessa on? Mitkä valtiot ovat jo sulkeneet rajansa? Päivän aikana tsekkaan uutisotsikot ainakin kerran tunnissa. Illalla katsellaan silmä tarkkana kaikki mahdolliset uutislähetykset. 3-vuotiaskin tietää jo ilmoittaa äidille, kun uutisissa mainitaan korona.

Miten minä, vuosia Afrikassa asunut, vajoan tällaiseen hysteriaan? Olen käynyt työmatkalla ebola-alueella. Elimme pienten lasten kanssa alueella, jossa esiintyi jatkuvasti malariaa, tuberkuloosia ja koleraa. Taudit olivat osa jokapäiväistä arkea, eikä niistä voinut mitenkään kantaa jatkuvaa ahdistusta.

Korona on saanut meidät hysterian partaalle ennen kuin yksikään suomalainen on kuollut siihen tai alueellamme on todettu ensimmäistäkään tartuntaa. Italiassa lomamatkalla käynyttä kyläläistä lähes vainotaan, vessapaperia hamstrataan, taloustaantuma uhkaa, yritykset ja monet pienyrittäjät ajautuvat kohti konkurssia ja lapsia otetaan pois koulusta. Tunnelma on kuin odottaisimme vähintäänkin sotaa tai ydintuhoa.

Kyse on tietenkin vakavasta taudista. Ellei itselleni, niin vanhemmilleni, isovanhemmilleni tai läheisilleni, joilla on perussairauksia. Vessapaperikuormien kantaminen voi tuoda tunteen siitä, että on varautunut epidemiaan, mutta järkevämpiäkin keinoja taudin ehkäisemiseen löytynee. Tehokkain niistä lienee kunnollinen käsihygienia.

Ja mitä hysteriaan tulee, WHO neuvoo välttämään korona-ahdistusta lukemalla asiaan liittyvät uutiset vain kerran päivässä.

Tätä neuvoa aion itsekin noudattaa, huolellisen käsienpesun ohella.

Kati Keski-Mäenpää