Kolumni: Kotimaani ompi Suomi

Koronakuukaudet ovat panneet arvojärjestystämme uusiksi. Ainakin toivon niin. Kotimaa on alkanut kiinnostaa jopa matkailullisessa merkityksessä.

Maaseutu ja siellä sijaitsevat mökit järven rannalla ja jopa niin sanotut kuivanmaan mummonmökit tekevät hyvin kauppansa.

Kasvukeskuksien väki harkitsee ainakin tiedostusvälineistä saamien tietojen mukaan etätöiden tekemistä maaseudulta käsin, jatkossakin.

Se, että naapurustossa ei asu ketään, tai että saniteettitiloina on vanhanaikainen huussi, ei haittaa yhtään! Näin se maailma saattaa muuttua, silmänräpäyksessä.

Kun suosituksena on välttää paikkoja, joissa turvavälejä on haastava toteuttaa, alkavat metsät kiinnostaa kummasti. Nyt väki vaeltaa sydämensä kyllyydestä ja postailee somessa mitä hienoimpia kuvia reiteiltään.

Sääsket ja paarmatkaan eivät haittaa, kun suojautuu hyvin. Luonnosta havainnoidaan sellaisia asioita, joita ei tiedetty olevan olemassakaan.

Jopa marjastaminen houkuttaa. Lakkaämpäreiden kuvia ilmestyy facebook-sivuille tuon tuosta.

Kun vapaa-ajan asunnoilla vietetään enemmän aikaa ja siellä aiotaan viihtyä jatkossakin, ”remonttireiskat” ovat heränneet talviuniltaan. Joka rannalla pauke ja kalske käy, maalisangot hupenevat rautakaupan hyllyltä, remontit laajenevat laajenemistaan - nimimerkillä kokemusta on.

Oman käden jälki hivelee itsetuntoa kummasti. Täydellinen kesäpäivä täydentyy paikallisilta tuottajilta ostettuihin elintarvikkeisiin ja niistä rakkaudella perheelle valmistettuun ateriaan.

Kirsi Kujala